The Fool | 1970
Elviksen onnistuneen comebackin euforia ei ollut vielä ehtinyt laskeutua, kun hän reilun kahden vuoden tauon jälkeen palasi levyttämään Nashvilleen kesäkuussa 1970. Edellisen vuoden sessio Chips Momanin tallissa American Sound Studiolla Memphisissä oli tuottanut sellaisia klassikkoja kuin In The Ghetto ja Suspicious Minds.
Kantrin mekassa aikaansaatu 34 biisiä käsittävä musiikillinen katras ei juurikaan taiteellisesti kalvennut Elviksen kotikaupungissa synnytetyille esikoisille. Luovuuden hiillos hehkui vielä kuumana ja tuotti muun muassa Presleyn vahvimman 1970-luvun albumikokonaisuuden Elvis Country (1971). Sieltä noukitaan myös esittelyssä oleva juomalaulu. The Fool on yleensä kreditoitu nimelle Naomi Ford, joka oli Lee Hazlewoodin vaimo, vaikka Hazlewood melko varmasti kirjoitti laulun itse. Hazlewoodin kynästä lähtöisin olevia tunnetuimpia hittejä ovat Nancy Sinatralle kirjoitettu These Boots Are Made for Walkin’ ja erityisesti meille suomalaisille tuttu, yhdessä Anna Hanskin kanssa levytetty Kotiviini, joka oli myös alun perin Nancy Sinatran hitti (Summer Wine).
The Fool on rockabilly-kitaristin ja -laulajan Sanford Clarkin originaalilevytys vuodelta 1956 ja hänen ainut isompi hittinsä. Clarkin levyllä persoonallinen rumpusaundi on syntynyt lyömällä halkaistua bambupalaa kitarakoteloon.
Clarkin levytyksellä on kitarassa Al Casey, joka soitti myös Elviksen kuuluisan ’68 Comeback Specialin sessioissa. Se punainen näyttävä Hagströmin puoliakustinen kuusikielinen, jota Elvis soittaa show’n aloitusnumerossa sekä live-yleisön edessä niin kutsutuissa stand up -esityksissä, on juurikin Caseylta lainattu.
Elvis äänitti kappaleen jo kotinauhoituksena Goethestrassella Bad Nauheimissa ollessaan Saksassa asepalveluksessa vuonna 1959. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Elvis bändeineen teki siitä timmin rock-sovituksen. Ennen äänitystä hän harjoitteli Bob Willsin vuoden 1950 western swing -hittiä Faded Love, mutta ei muistanut biisin sanoja ja antoikin avustajalleen Lamar Fikelle tehtäväksi hankkia ne sessioihin. ”Hey, tehdään odotellessa The Fool!”, huikkasi Elvis taustajoukoille, ja homma oli purkissa jo kahden oton jälkeen.
Presleyn vaistot olivat veitsenterävät, kun hän eleettömästi otti laulun haltuun alarekisterisellä tulkinnalla kuulostaen lähes uhkaavalta. Se istui täydellisesti kappaleen tunnelmaan, kuten myös rämeinen delta blues -kitarariffi, jonka pikaili tietenkin luottolankuttaja James Burton toisen kitaravirtuoosin Chip Youngin kera. Myös Charlie McCoyn turpahöyläily oli noteeraamisen arvoinen.
Elvis Country -albumin musiikkiraitojen välissä kuultiin jotain erikoista. Perinteisen muutaman sekunnin tauon sijaan raitojen väli oli täytetty kappaleella I Was Born About Ten Thousand Years Ago. Näin pyrittiin luomaan illuusio päättymättömästä soinnista, joka ei antanut kuuntelijalle hetkeksikään aikaa herpaantua. Ratkaisu oli Elvis-levyllä persoonallinen, mutta se ei miellyttänyt kaikkia..
Ensimmäisen kerran albumin raitoja kuultiin ilman välisoittoa vuonna 1995 julkaistulla CD-boksilla Walk a Mile in My Shoes: The Essential ’70s Masters. Jotkut biisit saivat siitä selkeää etua, kun toinen kappale ei sulautunut niiden päälle – niin myös The Fool, joka lähtee liikkeelle tömäkämmin. Nyt sitä ei häiritse enää mikään.
The Fool | RCA Studio B, Nashville | 4.6.1970
