Elvis Presley | Biografia | Paluu 1960–1961

Tyyli vaihtuu

Musiikkirintamalla oli ehtinyt tapahtua paljon sinä aikana, kun Elvis oli suorittamassa sotilaspalvelustaan. Aito rock oli saanut siirtyä syrjään siloteltujen teinipoppareiden tieltä. Asiaan vaikuttivat parin edellisen vuoden aikana sattuneet dramaattiset tapahtumat.

Chuck Berry oli joutunut oikeuteen ja vaikeuksiin moraalilain rikkomisesta syytettynä. Ritchie Valens, The Big Bopper ja Buddy Holly olivat saaneet surmansa lento-onnettomuudessa – ”päivänä, jolloin musiikki kuoli”. Eddie Cochran puolestaan menehtyi auto-onnettomuudessa, jossa hänen hyvä ystävänsä Gene Vincent loukkaantui vaikeasti. Myös Carl Perkins oli vuoden 1956 vakavan autokolarinsa myötä menettänyt parhaan luomisvoimansa.

Jerry Lee Lewis oli aiheuttanut jättiskandaalin naituaan 13-vuotiaan pikkuserkkunsa. Pisteenä iin päälle Little Richard oli saanut uskonnollisen herätyksen, julistanut rock’n’rollin saatananpalvonnaksi ja jättänyt maallisen musiikin.

Elviksen entinen rockimago ei siis enää toimisi tässä uudessa tilanteessa niin hyvin kuin kaksi vuotta aiemmin.

Jatkossa seuranneita muutoksia voi parhaiten kuvata radikaaleiksi. Elviksen imago teki täydellisen kärrynpyörän: rajusta rokkarista tehtiin ”All American Boy”, joka ei ärsyttäisi ketään. Itse asiassa ihmisten asenteiden muuttaminen Elvistä kohtaan aloitettiin jo armeija-aikana. Julkisuudessa uutisoitiin, ettei Elvis saanut armeijassa erityiskohtelua, vaan hän suoritti aivan tavallisen sotilaskoulutuksen. Näin luotiin kuva isänmaan ystävästä, joka haluaa palvella maataan koko sydämellään.

Vertauskuvallisesti voidaan sanoa, että samalla kun Elvikseltä armeijaan tullessaan leikattiin kuuluisa rasvaletti ja pulisongit, hänestä karsittiin myös se luontainen kapinallisuus ja uhma, jotka olivat olleet hänen tunnusomaisia piirteitään 1950-luvulla.

Nyt Elvis nähtiin julkisuudessa siisteissä puvuissa solmio kaulassa. Tukka, joka vielä pari vuotta aikaisemmin saattoi hapsottaa joka suuntaan tai törröttää uhoavasti eteenpäin ja viestittää maailman nuorisolle vallankumouksesta sekä uuden aikakauden alusta, oli nyt siisti ja sileä kuin laulajan äänilevyn pinta.

Musiikki painottui poppiin, balladeihin ja italoiskelmiin. Sen tietenkin mahdollisti Elviksen laaja-alaisuus musiikin tulkitsijana. Muutos tuotti tuloksia. Elviksen kuulijakunta laajeni entisestään ja hän sai hyväksyntää muuallakin kuin rockpiireissä.

Ensimmäiset armeijan jälkeiset levytyssessiot käynnistyivät välittömästi 20. maaliskuuta 1960, ja niitä jatkettiin heti huhtikuun alussa. Sessiot tuottivat sellaisia hittejä ja klassikoita kuin It’s Now or Never, Fame and Fortune, Are You Lonesome Tonight? ja Stuck on You.

🔈 Kuuntele Elviksen myydyin single: It’s Now Or Never

Elvis ei kuitenkaan ollut täysin unohtanut rhythm and blues -juuriaan. Hän levytti ensimmäiselle armeijan jälkeiselle ja myöhemmin klassikon asemaan nousseelle albumille Elvis Is Back sellaisia hienouksia kuin Clyde McPhatter and the Driftersin Such a Night, Vikki Nelson with The Soundsin Like a Baby, Lowell Fulsonin Reconsider Baby sekä hänelle itselleen räätälöidyn bluesahtavan kappaleen It Feels So Right.

💡 Lue myös Raimo Öystilän erinomainen sarja: Elvis Is Back! – Elvis parhaimmillaan

Vuonna 1960 Elviksellä oli kolme listaykköstä, ja vuoden 1962 alkuun mennessä myös kappaleet Surrender ja Good Luck Charm olivat nousseet ykkössijalle. It’s Now or Never myi yli 20 miljoonaa kappaletta, ja se oli siten Elviksen uran myydyin single.

Frank Sinatra Show

Frank Sinatra Show’n duetto Love Me Tender/Withcraft.

Maaliskuun 26. päivänä Elvis aloitti Floridassa Fontainebleau-hotellissa nauhoitukset ABC-TV:n Frank Sinatra -shown erikoisjaksoon Welcome Home, Elvis, josta hänelle maksettiin palkkiona ennenkuulumattomat 125 000 dollaria. Lähetys esitettiin tv:ssä saman vuoden toukokuun 12. päivänä, ja se keräsi 41,5 prosenttia katsojista ruudun äärelle.

Ohjelmassa nähtiin Elviksen ja Frank Sinatran duetto kappaleista Love Me Tender ja Witchcraft sekä Elviksen esittäminä hänen viimeisimmät hittinsä Stuck on You ja Fame and Fortune. Elvis lauloi myös avausnumerossa säkeistön kappaleesta It’s Nice to Go Trav’ling.

Ohjelmassa esiintyivät myös Sammy Davis Jr., Joey Bishop, Peter Lawford ja Frank Sinatran tytär Nancy Sinatra, joka näytteli myöhemmin Elviksen kanssa elokuvassa Speedway (1968).

Ei ole sattumaa, että armeijasta palanneen Elvis Presleyn uusi lanseeraaminen aloitettiin Frank Sinatran juontamasta televisio-ohjelmasta. Presleystä oli tarkoitus leipoa iskelmällisempi, aikuisempi tähti amerikkalaiselle suurelle yleisölle. Ja kukapa olisi ollut parempi takuumies ja kummisetä moiselle hankkeelle, kuin aloilleen asettunut, edellisen sukupolven kapinallinen Frank Sinatra. Kun Frank, isoveljen tavoin, laittoi käden Elviksen olkapäälle televisiolähetyksessä, asetelmasta tuli eräänlainen rauhoittava viesti keskitien Amerikalle: minä, Frank Sinatra takaan, että tästä kaverista ei ole vaaraa enää kenellekään. Hän on nyt yksi meistä. – Pekka Laine, musiikkitoimittaja

Kolme vuotta aiemmin Sinatra oli haukkunut rock’n’rollin värikkäin termein: ”Tämä eltaantuneen hajuinen sukuviettiä kiihottava villitys, rock’n’roll, vaikuttaa teennäiseltä ja epäaidolta. Sitä laulavat ja kirjoittavat enimmäkseen vajaamieliset pölkkypäät. Se on rikollisten pulisonkimiesten musiikkia – brutaalein, iljettävin, epätoivoisin ja häijyin ilmaisumuoto, jota olen epäonnekseni joutunut kuulemaan.”

Nyt siis myös Sinatra oli joutunut syömään hattunsa ja ottamaan tämän ”kriminaalin” televisio-ohjelmaansa. Tosin pulisongit olivat hävinneet ja Elviksen olemus sekä esiintyminen olivat maltillisempia kuin muutama vuosi aiemmin. Hän kuului nyt porukkaan. Frank Sinatra ja Elvis pysyivät yhteyksissä aina Elviksen kuolemaan asti.