Elvis Presley | Biografia | Eversti Tom Parker

Thomas Andrew ”Tom” Parker, oikealta nimeltään Andreas Cornelius van Kuijk, syntyi Bredassa Hollannissa 26. kesäkuuta 1909. Vuonna 1929 hän muutti Hollannista pysyvästi Yhdysvaltoihin ja värväytyi armeijan palvelukseen Havaijille väärällä nimellä. Hän oli ottanut käyttöönsä häntä haastatelleen upseerin nimen Tom Parker peittääkseen sen, että hän oli laiton maahanmuuttaja.

Parker ei koskaan hakenut Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Siitä johtuen hänellä ei myöskään ollut passia eikä sitä myötä oikeutta palata maahan, jos hän sieltä poistuisi. Parkerin passittomuutta on pidetty yhtenä syynä siihen, miksi Elvis ei koskaan esiintynyt (Kanadaa lukuun ottamatta) Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Absoluuttista totuutta asiasta tuskin koskaan saadaan selville.

Vuonna 1948 Louisianan kuvernööri Jimmie Davis myönsi Parkerille kunnia-arvon ”eversti” (engl. Colonel) palveluksistaan Davisin kampanjassa. Huolimatta siitä, että kyseessä ei ollut oikea sotilasarvo, Parker käytti titteliä koko loppuelämänsä.

Parker aloitti uransa tivolimiehenä. Hänen metodejaan voidaan verrata 1800-luvun lopun puoskareihin ja ihmeparantajiin, jotka kiersivät ympäri Amerikkaa myymässä eliksiirejään, joiden väitettiin parantavan kaikki vaivat, mitä kuvitella saattoi.

💡Katso myös Wikipedia: Tom Parker (fi) ja Colonel Tom Parker (en)

Parkerin kuuluisimpia tempauksia oli myydä keltaisiksi värjättyjä varpusia kanarianlintuina. Toinen vastaava tempaus oli ”Eversti Parkerin tanssivat kanat kuumalla hellalla”. Eversti voiteli kanojen jalat parafiinilla, jolloin ne pomppivat kuumalla hellalla tivoliteltassa. Kun sirkuksen vetäjät kerran keskustelivat siitä, pitäisikö lipun hintaa kustannussyistä alentaa puolesta dollarista neljännekseen, Parkerilla oli parempi idea: nostetaan hinta dollariin ja luvataan, että tyytymättömät saavat puolet rahoistaan takaisin.

Parker vuokrasi norsuja ja ripusti niiden kauloihin Elvistä mainostavia kylttejä. Hän myös pestasi Hollywoodista lyhytkasvuisia ihmisiä pyörimään esiintymispaikan eteen pitelemään plakaatteja, joissa luki ”Elvis Presley’s Midget Fan Club”. Silloinkin, kun Elvis-buumi oli jo saavuttanut valtavat mittasuhteet, saattoi eversti olla henkilökohtaisesti konserttipaikalla kauppaamassa Elvis-krääsää. Parkerin astuttua remmiin ”Elvis oli tavara. Tuote, jota saattoi ja täytyi teollisesti kehittää” (Peter von Bagh: Elvis! Amerikkalaisen laulajan elämä ja kuolema).

Tivoliuransa jälkeen Parker otti hoiviinsa kantriartisti Eddy Arnoldin, jonka managerina hän toimi melkein kymmenen vuotta. Vuonna 1953 Eddy Arnold lähetti everstille sähkeen: ”En tarvitse enää palveluksiasi!” Eddy ei koskaan paljastanut, miksi hän antoi Everstille potkut. Seuraavana oli vuorossa toinen kantritähti nimeltään Hank Snow. Yhteistyö hänen kanssaan päättyi ilmiriitaan. Kun Parker teki sopimuksen Elviksen kanssa, hänen ja Snown oli tarkoitus olla yhtiökumppaneita, mutta Parker potkaisi Snown härskisti ulos ja satsasi kaiken Elvikseen.

15.8.1955 solmitun sopimuksen perusteella Parkerilla oli päätösvalta Elviksen esiintymisissä, levytyksistä ja elokuvarooleissa. ”Sopimuksessa kiinnittää huomiota sen varsin määräilevä sävy. Elvikselle annetaan koko joukko määräyksiä lähes militaristiseen sävyyn. Hänelle sälytetään kaikki velvollisuudet, kun taas Parker saa kaikki rahat. Pari riviä luettuaan Elvis oli jo velkaa Parkerille 2500 dollaria. Pahin pykälä löytyy viimeisiltä riveiltä, joilla Parkerille annetaan vapaat kädet Elviksen uran suunnittelemisessa. Kaikkihan tietävät, mihin moinen vapaus sittemmin johti.” (Pertti Rekala: Elvis Presley – Elämä ja musiikki)

Parker siis jatkoi sumeilematonta linjaansa myös Elviksen kohdalla. Hänen ideansa oli muun muassa se, että Elvis Presleyn nimi mainittiin tekijänä monissa tämän esittämissä kappaleissa, vaikka Elvis ei elämänsä aikana kirjoittanut nuottiakaan. Tällä tavoin saatiin rojaltit Hill & Range -musiikkikustantamoon, jonka perimistä palkkioista Parker sai itselleen 25 prosenttia. Alkuperäisten säveltäjien korvaukset jäivät normaalia pienemmiksi, mutta Elviksen levyjen myynti takasi sen, että kaikille jäi jotakin. Parkerin osuus Elviksen kokonaisansioista oli vuoden 1967 jälkeen peräti 50 prosenttia.