Elvis Presley | Biografia | Armeijavuodet 1958–1960

Vuosi 1958 oli merkittävä taitekohta Elviksen uralla. Kesken suurimman menestyksen huuman hänet passitettiin armeijan leipiin. Artisti itse ei ollut ajatuksesta innostunut. Idea oli eversti Parkerin. Tarvittaessa Elvis olisi voinut suorittaa asepalveluksensa armeijan viihdytysjoukoissa, mutta Parker ei tuntenut käsitettä ”ilmainen esiintyminen”.

Varmasti koko ikävä velvoite olisi myös voitu kumota poikkeusluvalla, kuten monilla muillakin senaikaisilla viihdetaiteilijoilla, mutta Elviksestä tehtiin sotilas Presley, joka palvelisi täydet kaksi vuotta Yhdysvaltojen maavoimissa numerolla 53310761.

Ennen lähtöään Elvis teki levytyksiä varastoon. Albumeja, singlejä, elokuvia ja fanikrääsää julkaistiin tasaiseen tahtiin seuraavan kahden vuoden aikana. Näin nimi pidettiin ihmisten mielissä – vaikka se olisi pysynyt siellä muutenkin. Mediat, jotka kuvittelivat, että Elvis unohdettaisiin, pönkittivät itse myyttiä ja uutisoivat jatkuvasti maailman kuuluisimmasta sotilaasta, joka sai vastaanottaa fanipostia yli 10 000 kirjettä päivässä.

Elviksen oli kuitenkin vielä filmattava loppuun viimeisin elokuvansa King Creole (Kitara kainalossa). Hänelle myönnettiin lykkäystä 60 päivää. Lopulta Hollywoodin loiste oli jätettävä taakse ja astuttava armeijan harmaisiin 24. maaliskuuta 1958. Fort Chaffeen kautta Elvis siirrettiin Fort Hoodiin, Texasin osavaltioon, jossa hän suoritti puoli vuotta kestäneen peruspalveluksensa. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Saksaan Yhdysvaltojen armeijan tukikohtaan Friedbergiin. Sitä ennen ehti kuitenkin tapahtua paljon.

Tilinpäätös

Vielä peruspalveluksensa aikana Elvikselle järjestettiin levytyssessio Nashvillessä RCA:n uudessa Studio B:ssä 10.–11. kesäkuuta, jotta uutta materiaalia riittäisi julkaistavaksi tulevien kuukausien aikana. Elvis marssi studioon täysi sotisopa päällä ja päätti uransa ensimmäisen menestysvuosikymmenen mitä hienoimmin. Kaksipäiväinen äänitysrupeama tuotti sellaisia klassikoita kuin A Big Hunk O’Love, I Got Stung ja A Fool Such As I.

🔈Kuuntele Yhdysvaltojen listaykkönen: A Big Hunk O’Love

Vuosikymmen päättyi komeasti myös elokuvarintamalla. Heinäkuussa King Creole lanseerattiin teatterilevitykseen. Elvis sai roolistaan Danny Fisherinä uransa parhaat arvostelut. Tuotanto oli siihen mennessä laadukkain: ohjaajana toimi Casablancan ohjannut Michael Curtiz, ja näyttelijätiimissä oli kokeneita ammattilaisia, kuten Walter Matthau ja Carolyn Jones. Musiikki oli korkeatasoista, ja siitä koostettu dixieland-sävytteinen pitkäsoitto oli kokonaisuutena eittämättä Elviksen uran vahvin soundtrack-albumi. Elokuvaa pidetään yleisesti Elviksen parhaana, ja se osoitti hänen potentiaalinsa vakavana näyttelijänä. Kuten The New York Timesin toimittaja Howard Thompson asian hyvin kiteytti: ”Katkaiskaa jalkani ja kutsukaa minua Pätkäksi, Elvis Presley osaa näytellä!”

Vuoden 1958 loppuun mennessä Elviksellä oli takanaan 12 tv-esiintymistä, neljä menestyselokuvaa, loppuunmyytyjä kiertueita, neljä listaykköstä albumeissa ja kahdeksan singlelevyissä.

Äidin kuolema

Elokuussa 1958 Elviksen äiti Gladys sairastui vakavasti. Hänet siirrettiin Fort Hoodista sairaalaan Memphisiin. Elvis sai luvan poistua palveluksesta ja saapui kotikaupunkiinsa 12. elokuuta. Hän vieraili sairaalassa heti samana iltana sekä myös seuraavana päivänä ja iltana.

Muutama tunti sen jälkeen, kun Elvis oli tullut Gracelandiin lepäämään, Gladys menehtyi varhain aamulla 14. elokuuta maksatulehdukseen vain 46-vuotiaana.

Seuraavana päivänä pidettiin muistotilaisuus Memphis Funeral Homessa, jossa The Blackwood Brothers lauloi kaksi Gladysin lempihymniä, Precious Memories ja Rock of Ages. Kvartetin bassolaulaja ja 1970-luvulla myös Elviksen konserteissa taustoja laulanut J.D. Sumner kertoi myöhemmin: ”En ole koskaan nähnyt ihmisen kärsivän tai surevan niin paljon kuin Elvis äitinsä kuoltua.”

On helppo sanoa, että hän oli mammanpoika, mutta ei hän ollut. Se oli yksi sellaisista äiti–poika-suhteista, joissa on vaikea sanoa, missä kohdassa äiti loppuu ja poika alkaa. Ja kun hänen äitinsä kuoli, se jätti häneen aukon. Hän ei enää sen jälkeen ollut kokonainen. – Nick Cohn, kirjailija (The Searcher -tv-dokumentti, 2018)

Gladys laskettiin haudan lepoon Memphisin Forest Hillin hautausmaalle. Elvis menetti elämänsä tärkeimmän ihmisen. Hänen kerrotaan sanoneen hautajaisissa: ”Voi Jumala, kaikki mitä minulla oli, on poissa.” Elvis ei koskaan täysin toipunut äitinsä kuolemasta.

Saksa

Elvis saapui 19. syyskuuta joukkojenkuljetusjunalla New Yorkiin, josta hän siirtyi USS Randall -laivalla Saksaan ja rantautui sinne 1. lokakuuta 1958. Hän sijoittui Frankfurtin pohjoispuolella sijaitsevaan Friedbergiin 17 kuukauden ajaksi. Elvis, hänen isänsä ja isoäitinsä sekä muutama ystävä majoittuivat hotelli Grunewaldiin Bad Nauheimissa.

Sieltä he muuttivat seuraavan vuoden helmikuussa vain kymmenen korttelin päässä sijaitsevaan kolmikerroksiseen taloon, osoitteeseen Goethestraße 14, jossa Elvis asui koko loppuajan. Hänelle annettiin armeijan taholta tämä myönnytys, jotta maailmantähti saisi olla rauhassa ja etteivät liian innokkaat fanit häiritsisi tai vaarantaisi itseään kasarmialueella. Elviksellä oli myös oma yksityisparturi, hammaslääkäri ja henkilökohtainen kuljettaja.

Elvis siirrettiin C-komppanian tiedustelujoukkoihin, joissa hän toimi jeepin kuljettajana joukkuetta johtavalle kersantti Ira Jonesille. Vaikka hänellä oli tiettyjä etuoikeuksia, hän suoritti sotilaspalveluksensa kuten muutkin alokkaat. Tiedusteljeepin kuljettajan tuli hallita monia erikoistaitoja: hänen oli kyettävä itsenäiseen päätöksentekoon, osattava lukea karttaa, laatia maastoluonnoksia, tunnettava vihollisen aseistus ja hallittava tekniset kuviot. Fort Hoodissa Elvis palveli toisessa panssaridivisioonassa, Hell on Wheels -yksikössä. Saksassa hänet sijoitettiin kolmannen panssaridivisioonan 32. pataljoonaan, Spearhead-yksikköön.

Pariisi

Kesäkuussa 1959 Elvikselle myönnettiin kahden viikon loma. Hän kävi Münchenissä ja suuntasi sieltä Pariisiin ystäviensä Lamar Fiken, Charlie Hodgen ja Rex Mansfieldin kanssa. Elvis antoi lehdistölle lyhyen haastattelun ja majoittui Prince de Galles -hotelliin, josta oli näkymä Champs-Élysées-bulevardille ja Riemukaarelle. Elvis seurueineen juhli Pariisin kuuluisissa yökerhoissa, kuten Moulin Rougessa ja Lidossa. Heidän suosikkiharrastuksenaan oli kutsua joka ilta tanssityttöjä hotellihuoneeseensa.

Elvis kumppaneineen vieraili Pariisissa vielä toisenkin kerran tammikuussa 1960. Tuolloin hän muun muassa harjoitteli japanilaisen mestarin Tetsuji Murakamin johdolla karatea, johon hän oli tutustunut armeijassa. Elviksen intohimo lajiin kesti koko hänen loppuelämänsä. Vuonna 1974 hänelle myönnettiin kahdeksannen danin musta vyö.

Priscilla Beaulieu

Priscilla Ann Wagner syntyi Brooklynissa 24. toukokuuta 1945. Hänen äitinsä Anna Lillian Iversen oli syntyperältään norjalainen. Priscillan biologinen isä oli Yhdysvaltojen laivaston lentäjä James Wagner. Hän kuoli lento-onnettomuudessa kotiutuessaan palveluksesta Priscillan ollessa vasta puolivuotias.

Priscilla oli kolmilapsisen perheen vanhin. Hänen isäpuolensa Paul Beaulieu toimi ilmavoimien kapteenina. Armeijaperheiden tapaan he olivat muuttaneet jatkuvasti. Viimeiset neljä vuotta Beaulieut olivat asuneet Bergstromin lentotukikohdassa Austinissa, jossa Priscilla oli valittu Del Vallen keskikoulun luokan ”kaikkein kauneimmaksi” ja ”parhaiten pukeutuneeksi”.

Päivämäärällä 15. elokuuta 1959 Paul Beaulieu perheineen saapui Saksaan Rhein-Mainin lentotukikohtaan ja matkusti sieltä kapteenin tulevaan asemapaikkaan Wiesbadeniin.

Vähän ennen tapaamistaan Elviksen kanssa Priscilla oli saanut selville, että Paul Beaulieu ei ollutkaan hänen oikea isänsä. Priscilla oli tiedosta järkyttynyt, ja siitä lähtien hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi perheessään. Priscilla alkoi käydä koulun jälkeen läheisellä Eagle-klubilla, joka toimi ilmavoimien henkilöstön perheiden tapaamispaikkana.

Siellä hän tapasi 13. syyskuuta 1959 ilmavoimien lentosotamies Currie Grantin, joka kutsui Priscillan Elviksen kotiin Bad Nauheimiin. Priscilla teki välittömästi lähtemättömän vaikutuksen Elvikseen, ja pari viihtyikin siitä asti tiiviisti toistensa seurassa aina Elviksen Saksasta lähtöön saakka.

Kaksi vuotta myöhemmin Priscilla palasi Yhdysvaltoihin ja aloitti seurustelun Elviksen kanssa. Pari avioitui 1. toukokuuta 1967, ja Priscilla Beaulieusta tuli rouva Elvis Presley. Gladysin ohella Priscillasta muodostui Elviksen elämän – ja jopa kuolemanjälkeisen ajan – merkittävin nainen.

Ohi on!

Elvis ylennettiin kersantiksi 20. tammikuuta 1960, ja kersantin natsat hän sai hieman myöhemmin 11. helmikuuta. Hän lähti Saksasta 2. maaliskuuta ja saapui New Jerseyhin lehdistötilaisuuteen seuraavana päivänä. Virallisesti hänet vapautettiin palveluksesta 5. maaliskuuta. Kotikaupunkiinsa Memphisiin Elvis saapui 8. maaliskuuta ja piti vielä samana päivänä lehdistötilaisuuden Gracelandissa.

Kotiinpaluu oli valtava mediatapahtuma. ”Olin erikoisessa asemassa. Itse asiassa noin sen piti ollakin. Minun odotettiin epäonnistuvan, mokaavan koko homman. Kuviteltiin, että en pysty siihen. Minun oli todistettava, vaati se sitten mitä tahansa, että asia ei ole niin – ei vain muille ihmisille, vaan myös itselleni”, kertoi Elvis viimeisessä Saksassa tehdyssä radiohaastattelussa.