Elvis Presley | Biografia | Varhaisvuodet 1933–1953

Gladys ja Vernon Presley

Gladys Love (o.s. Smith) Presley 25.4.1912–14.8.1958
Vernon Elvis Presley 10.4.1916–26.6.1979

Elviksen vanhemmat, Gladys ja Vernon, tapasivat toisensa Tupelossa Mississippissä First Assembly of God Church -kirkon (verrattavissa suomalaiseen helluntaiseurakuntaan) tilaisuudessa vuonna 1933. Saman vuoden kesäkuussa he karkasivat Mississippin Pontotociin, jossa vasta 17-vuotias Vernon ja häntä neljä vuotta vanhempi Gladys menivät naimisiin. Koska Vernon oli vielä alaikäinen, hän valehteli ikänsä väittäen olevansa 22-vuotias. Vastaavasti 21-vuotias Gladys vähensi omasta iästään kaksi vuotta, koska tuolloin ei pidetty sopivana, että morsian on sulhasta vanhempi.

Joulukuussa 1934 tuore pariskunta asettui asumaan Old Saltillo Roadille, pahamaineiselle seudulle ja lähinnä valkoisten vähävaraisten tehdastyöntekijöiden asuttamaan Itä-Tupeloon. Sinne Vernon rakensi isänsä Jessien ja vanhemman veljensä Vesterin avustamana pienen ja vaatimattoman kahden huoneen lautahökkelin (shotgun shack).

Syntymä

Gladys Presley synnytti kaksospojat mökissä tammikuun 8. päivänä 1935. Esikoinen Jesse Garon syntyi kuolleena, mutta 35 minuuttia myöhemmin syntynyt Elvis Aaron jäi eloon. Synnytyksen jälkeen äiti sekä lapsi vietiin sairaalaan, jossa ilmoitettiin, ettei Gladys voisi saada enää enempää lapsia. Sosiaalihuolto maksoi lääkärin viidentoista dollarin laskun.

Kaksosveljen kuolema varjosti Elviksen koko loppuelämää. Hän mietti usein, miten kaikki olisi mennyt, jos veli olisi selviytynyt hengissä, ja miksi juuri hän itse jäi eloon. Äiti Gladysin taikauskoisessa maailmassa Elvikselle annettiin ymmärtää, että kun kaksonen kuoli, eloon jäänyt sai kaikki menehtyneen osapuolen erityiskyvyt. Gladys oli vakuuttunut, että hänen pojassaan oli jotain erityistä.

Presleyn perheen tarina oli loppua jo heti alkuunsa, kun huhtikuun 5. päivänä 1936 Tupeloon iskeytyi yksi Yhdysvaltojen historian rajuimmista tornadoista. Se surmasi yli 200 ihmistä ja aiheutti massiivista aineellista tuhoa. Old Saltillo Roadilla sijaitseva mökki ja sen asukkaat kuitenkin selvisivät hävitykseltä.

Lapsuus

Perhe oli rutiköyhä. Köyhyys oli ollut Presley-nimen vitsauksena jo useiden sukupolvien ajan. Vernon joutui työskentelemään satunnaisissa huonopalkkaisissa hanttihommissa, jotta perhe saisi päivittäisen ateriansa. Gladysin toivuttua vaikeasta raskaudestaan ryhtyi myös hän tekemään töitä leivän eteen.

Gladys raatoi pitkiä päiviä puuvillapelloilla sekä uurasti pesuloissa ja tehtaissa. Elvis oli perheen ainoa lapsi, ja koska Gladys ei enää kyennyt saamaan uusia lapsia, Elviksestä tuli äitinsä silmäterä. Äiti ei päästänytkään ainokaistaan hetkeksikään silmistään.

Pientä lohtua ja irtautumista arjesta toivat jokasunnuntaiset jumalanpalvelukset First Assembly of God -seurakunnan tilaisuuksissa. Siellä Elvis sai ensimmäisen kosketuksensa musiikkiin. Jo kaksivuotiaasta lähtien Elvis lauloi kuoron mukana gospeleita ja eläytyi saarnaajien julistuksiin. Gospelmusiikki oli kiinteä osa Elviksen lapsuutta, ja hengellisiä lauluhetkiä vietettiin varmasti myös kotona raskaiden työpäivien jälkeen.

Petos

Äidin ja pojan poikkeuksellisen läheistä suhdetta syvensi entisestään tapahtuma, joka muutti perheen elämän lopullisesti. Marraskuun 16. päivänä 1937 Vernon, Gladysin veli Travis ja mies nimeltä Leather Gable tuomittiin asiakirjan väärennyksestä. Vernon ja kumppanit olivat muuttaneet Vernonin vuokraisännän Orville Beanin sianostoa varten myöntämän shekin loppusummaa muutaman kymmenen dollaria suuremmaksi.

Etelävaltioiden oikeuslaitoksen käytännön mukaisesti rangaistus oli ankara, ja miehet tuomittiin kolmeksi vuodeksi pahamaineiseen Parchmanin kurituslaitokseen (josta Vernon istui Tupelon Lee Countyn vankilassa tutkintovankeudessa ensimmäiset puoli vuotta).

Elvis ja Gladys vierailivat vankilassa säännöllisesti joka viikonloppu. Vaikka Vernon vapautettiin yhdeksän kuukauden jälkeen 6. helmikuuta 1939 hyvän käytöksen johdosta, paljon oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Gladys oli menettänyt Old Saltillo Roadin talon, koska ei ollut kyennyt maksamaan vuokria.

Äiti ja poika joutuivat asumaan sukulaistensa luona, ja Gladys raatoi pesulassa. Gladysin huoli pojastaan kasvoi lähes hysteerisiin mittoihin. Lisäksi Elvis alkoi kärsiä unettomuudesta ja unissakävelystä, jotka vaivasivat häntä koko loppuelämän.

Ensimmäinen esiintyminen ja kitara

Elvis eli varhaislapsuutensa hyvin suojatussa ilmapiirissä. Vasta vuonna 1941 hän joutui kosketuksiin todellisen elämän kanssa aloittaessaan koulunsa. Todellisuus tuli vastaan varsin rajuna, sillä hiljainen ja ujo Elvis sai osakseen muiden oppilaiden pilkkaa ja syrjintää.

Lokakuun 3. päivänä 1945 kymmenenvuotias Elvis osallistui paikallisen WELO-radioaseman lastenpäivän kykykilpailuun Mississippi-Alabama Fair and Dairy Show -näyttelyssä Tupelossa. Hän lauloi tuolilla seisten ja ilman säestystä kappaleen Old Shep (Elvis levytti kappaleen myöhemmin RCA-yhtiölle vuonna 1957). Elviksen sijoituksesta on vuosien varrella kerrottu useita versioita: milloin hän oli voittaja, milloin taas kakkossijalla. Elvis itse kertoi vuoden 1972 haastattelussa, joka tehtiin Elvis On Tour -elokuvaa varten Las Vegasissa, seuraavaa: ”Minut ilmoitettiin kykykilpailuun. Käytin silmälaseja, lauloin ilman säestystä ja olin muistaakseni viides osavaltion kykykilpailussa.” Hän jatkoi naureskellen: ”Äiti antoi minulle selkäsaunan jostakin syystä – en tiedä mistä, ehkä huvipuiston laitteisiin menemisestä. Se tuhosi itseluottamukseni täydellisesti.”

Elviksen vanhemmilla ei ollut varaa ostaa polkupyörää, jonka Elvis olisi halunnut 11-vuotispäivälahjaksi. Sen sijaan äiti suositteli pojalleen kitaraa, jolla tämä voisi säestää itseään: ”Se helpottaisi laulamista, ja kaikki tykkäävät kuunnella lauluasi”, Gladys totesi. Kitara ostettiin Tupelo Hardware Companysta, paikallisesta rautakaupasta, ja sen hinta oli 12,95 dollaria. Pyörän Elvis sai vähän myöhemmin.

Elvis sai oppia kitaransoittoonsa paikalliselta julkkikselta, kantrilaulaja Mississippi Slimiltä (oikealta nimeltään Carvel Lee Ausborn), joka oli Elviksen ensimmäinen musiikillinen sankari ja esikuva. Elvis kävi koulua tämän pikkuveljen James Ausbornin kanssa ja oppi sitä kautta tuntemaan myös isoveljen.

Mississippi Slim sai Elviksen jopa houkuteltua laulamaan radioasemalla vetämässään WELO-ohjelmassa, kun Elvis oli 12-vuotias. Ensimmäisellä kerralla Elvis kärsi niin pahasta ramppikuumeesta, ettei kyennyt esiintymään, mutta seuraavalla viikolla hän esiintyi ohjelmassa Slimin säestyksellä. ”Hän oli hulluna musiikkiin ja jaksoi puhua vain siitä”, muisteli James Ausborn myöhemmin.

Toinen Elviksen oppi-isä kitaransoitossa oli Presleyn perheen seurakunnan pastori Frank Smith. Hänen on sanottu opettaneen Elvikselle ensimmäiset kolme sointua, joilla poika pystyi säestämään itseään suosikkikappaleessaan Old Shep.

Marraskuun 6. päivänä 1948 hän soitti kitaraa ja lauloi kappaleen Leaf On A Tree jäähyväisinä koulunsa Milam Junior High -luokalle.

Muutto Memphisiin

Marraskuun lopussa 1948 Presleyn perhe pakkasi tavaransa ja suuntasi kulkunsa kohti Memphisiä leveämmän leivän toivossa. Taakse jäivät ikävät muistot köyhyydestä, kurjuudesta, vankilatuomiosta ja lapsen kuolemasta. Elämä Memphisissäkään ei ollut aluksi ruusuilla tanssimista. Perhe asui ahtaissa vuokrahuoneissa, ja molempien vanhempien oli pakko jatkaa raskasta työntekoa: Gladys aloitti koneompelijana Fashion Curtains -yhtiössä ja Vernon ampumatarvikkeita valmistavassa Precision Tools Company -yhtiössä.

Aluksi he asettuivat 370 Washington Streetin asuntolaan ja sittemmin toiseen vastaavaan 578 Poplar Streetille. Lopulta, 20. syyskuuta 1949, heidät hyväksyttiin Lauderdale Courtsin vuokra-asuntoon. Samana syksynä Elvis aloitti ensimmäisen vuotensa Memphisin Humes High Schoolissa.

Myöhemmin myös Elviksen täytyi osallistua perheen elättämiseen ja hankkia opintojensa oheen työpaikka. Elvis työskenteli Precision Tools Company -yhtiössä – samassa paikassa, jossa hänen isänsä oli aloittanut työt Memphisiin muutettaessa. Hän leikkasi nurmikkoa ja toimi myös Loew’s State -elokuvateatterin paikannäyttäjänä, mutta joutui tappeluun toisen paikannäyttäjän kanssa ja sai potkut.

Memphis oli 1950-luvulla yksi musiikkimaailman keskuksista. Varsinkin mustien soittama rhythm and blues, jonka sykkivät rytmit kaikuivat Beale Streetin hämyisistä kapakoista ja suositun memphisläisen tiskijukan Dewey Phillipsin WHBQ-lähetyksistä, oli saavuttanut valkoisen nuorison kiinnostuksen. Memphisin keskusta ja etenkin siellä sijaitseva Beale Street laajensivat Elviksen maailmankuvaa, koska siellä saattoi kuulla ”rotumusiikiksi” luokiteltavia musiikkityylejä enemmän kuin radiossa. Elvis tykkäsi omien sanojensa mukaan ”syvän etelän mississippiläisistä laulajista”, kuten Arthur ”Big Boy” Crudupista, Big Bill Broonzysta ja Little Junior Parkerista.

Elvis ihaili newyorkilaisia ja philadelphialaisia doo-wop-yhtyeitä, kuten The Ink Spotsia ja The Dominoesia, jonka solistin Billy Wardin vokaaliakrobatia teki Elvikseen vaikutuksen. Saman lauluyhtyeen jäsen Jackie Wilson teki Elvikseen suuren vaikutuksen Las Vegasissa huhtikuussa 1956, jolloin Elvis näki suosikkiyhtyeensä konsertissa. Jackie lähti myöhemmin soolouralle, ja heistä tuli Elviksen kanssa vuosien varrella hyviä ystäviä.

Kasvuympäristö oli hedelmällinen nuorelle Elvikselle, jolle musiikki oli kaikki kaikessa. Hän imi vaikutteita myös gospel-lauluryhmiltä sekä country- ja western-tähdiltä, joiden esityksiä hän kuuli Grand Ole Opry- ja Louisiana Hayride -radio-ohjelmissa.

Elviksen suosikkeja olivat sellaiset gospelryhmät kuin The Statesmen ja The Blackwood Brothers. Hän rakasti moniäänistä laulantaa, ja se kuului hänen musiikistaan läpi koko elämän. Elvis jopa pyrki ennen läpimurtoaan oman kirkkonsa nuorisokvartettiin nimeltään The Songfellows, mutta hänet hylättiin, koska hän ei kuulemma osannut laulaa stemmoja. Elvis pettyi pahasti ja muisti tapauksen lopun ikänsä.

Elvis kertoi vuonna 1972 Elvis On Tour -elokuvan tekijöiden haastattelussa: ”Diggaan kaikenlaisesta musasta. Kun olin lukiossa, minulla oli levyjä Mario Lanzalta ja Metropolitan Operalta. Minä vain rakastan musiikkia – espanjalaisesta musiikista meksikolaistyylisiin lauluihin. Mutta gospel, se oli se, jonka parissa kasvoimme, enemmän kuin minkään muun.”