C’mon Everybody | 1963
Amerikkalainen lauluntekijä Joy Byers (17.5.1934–10.5.2017) kirjoitti Elvikselle kaikkiaan 16 biisiä. Tunnetuin niistä on It Hurts Me. Lähes kaikki laulut tehtailtiin Elviksen elokuviin, parhaimpina esimerkkeinä sellaiset kuten Let Yourself Go (Speedway, 1968), Please Don’t Stop Loving Me (Frankie and Johnny, 1696), So Close, Yet So Far (Harum Scarum, 1965) ja Stop Look and Listen (Spinout, 1966).
Elviksen lisäksi Byers teki lauluja muun muassa artisteille, kuten Brenda Lee, Connie Francis ja Eddy Arnold. Hänen käsialaansa on myös Timi Yuron vuoden 1962 hitti What’s A Matter Baby.
Joy Byers on kertonut kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories of the Songwriters (Ken Sharp, 2006) uransa alusta seuraavaa:
”Aviomieheni Bob Johnston ja minä tulimme Nashvilleen ensimmäisen kerran vuonna 1960. Avioiduin vuonna 1958. Pääsin koulusta aikaisin ja menin North Texas State Universityyn, joka on yksi etelän parhaista musiikkikouluista. Olen opiskellut teatteria. Minulla ei ollut suuria tavoitteita – olin toivonut voivani opettaa teatteria.
Tiesin ehkä vain neljä sointua, mutta tuohon aikaan pystyi kirjoittamaan hyviä kappaleita neljällä soinnulla (nauraa). Kirjoittelin lauluja yliopistossa ja leikittelin niiden kanssa. Ajattelin, että laulujen kirjoittaminen toimeentuloa varten auttaisi miestäni. Vanha kunnon Bob auttoi minua Presley-laulujen kanssa hieman. Hän tiesi enemmän kuin kolme sointua (nauraa).
Mieheni järjesti minulle sopimuksen musiikkikustantamo Hill & Rangen palvelukseen, ja hän itse toimi Columbian A&R-miehenä. Olimme kirjoittaneet yhdessä. Hän palkkasi minut myös laulamaan Jordanairesin kanssa. Miehelläni on demot Elviksen äänittämistä kappaleista jossain, ja niistä käy ilmi, että nuo levyt on kopioitu suoraan minun demoistani.
Bob työskenteli kaikkien kanssa Bob Dylanista Byrdsiin ja Johnny Cashiin. Kuten sanoin, hän tuotti kaikki demoni Presleyn kappaleille, hän lauloi demot ja käytti niissä Presleyn muusikoita ja Jordanaireja.
Demojen laatu vastasi mastereita. Uskon, että se oli yksi syy siihen, miksi Elvis levytti niin paljon kappaleitani. Ne kuulostivat sellaisilta, joita hän voisi vain kopioida. Jollain tapaa luulen, että nuo demot ovat jopa parempia kuin jotkin Elviksen tallenteet kappaleistani.
Mieheni teki kaikki jalkatyöt puolestani. Hän tapasi ihmisiä, itse tunsin Aberbachit, ja hän piti meteliä kappaleistani. Naiset olivat kuin mustat miehet etelässä: valkoisen miehen piti puhua puolestasi (nauraa).”

Myös C’mon Everybody on Byersin käsialaa. Biisi esitetään lennokkaan tanssinumeron siivittämänä elokuvassa Viva Las Vegas (1964). Elvis näyttelee tässä, yhdessä uransa menestyneimmistä rainoista, laulavaa kilpa-autoilijaa. Hän kohtaa Las Vegasissa punatukkaisen tytön (Ann-Margret), joka saa rallikuskin moottorin viheltämään. Näin kävi Elvikselle myös tosielämässä. Ann-Margret ei jäänyt pelkäksi kesäkissaksi, vaan heidän välilleen kehkeytyi pitkäkestoinen romanssi.
Ann-Margretin ja Elviksen tanssiesitys välittää ehkä jotain heidän yhteisestä kemiastaan. Musiikkikohtaukset ovat elokuvassa lähes kauttaaltaan tyylikkäitä ja huolella toteutettuja. Itse asiassa eräät Elvis-elokuvien näyttävimmistä produktioista ja koreografioista nähdään juuri Viva Las Vegasissa.
C’mon Everybody ei ole se kuuluisa Eddie Cochranin kappale (vuonna 1963 oli ilmeisesti pulaa uusista biisien nimistä), vaan melko laimea rock ’n’ roll -numero. Elvis yrittää lisätä siihen sähkökkyyttä, mutta kokonaisuus on melko veltto. Se toimii hieman paremmin itse elokuvassa, vaikka sovitus on aivan liian ohut. Kuten What’d I Say -kohtauksessa, suurin osa huomiosta ei kiinnity itse kappaleeseen, vaan sen ihmettelemiseen, miten Ann-Margret pystyi tanssimaan vain suu auki. Simon Says -tyyliset sanoitukset tuskin saavat ihmisiä napsauttamaan sormiaan, viheltämään mukana ja nyökyttämään päätään. Kyseessä ei todellakaan ole Elviksen tiukin rock ’n’ roll -veto. – Shane Brown, Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener’s Guide (2014)
Joy Byers:
”Muistan, että sain käsikirjoituksen Viva Las Vegasiin. Eversti Parker ei halunnut, että Elviksellä on enää mitään tekemistä Ann-Margretin kanssa, koska tämä vei Elvikseltä osan huomiosta. Tytöt, joiden kanssa Elvis teki elokuvia, eivät koskaan olleet suuria tähtiä eivätkä liikkuneet samassa sarjassa Ann-Margretin kanssa. He olivat hyviä näyttelijöitä, mutta Ann-Margret oli ainutlaatuinen lahjakkuus.
Minusta Elviksen työ Ann-Margretin kanssa oli parasta, mitä hän teki. Ann oli liian hyvä. Hän varasti huomion.
Olin rakastunut musikaaleihin. C’mon Everybodyn kirjoittaminen oli vain hauskanpitoa. Kun kirjoitin kappaletta, ajattelin Danny Kayen biisiä Balling The Jack. C’mon Everybody oli nopeatempoinen, hyvän meiningin tanssikappale. Se oli kirjoitettu tanssikohtaukseen, joten sanat määrittelivät sen: ’Kaikki mukaan!’ ja tehkää mitä? Tanssikaa! En voi kuvitella kenenkään muun laulavan sitä kappaletta, koska tanssiliikkeet perustuivat muutenkin siihen, miten Elvis liikkui.
Olin niin innoissani, kun Elvis levytti C’mon Everybodyn ja kaikki muut kappaleeni. Voi Luoja, kyllä! (nauraa) Se oli vain uskomatonta! En voi kuvailla, kuinka hauskaa musiikkibisnes oli ennen.

”Minusta Elvis paransi kaikkea, mitä hän lauloi, eikö niin? Pidän hänen varhaisista jutuistaan, ja pidin hänen Memphisin materiaaleistaan enemmän kuin Hollywoodin tuotannosta – mutta hei, meidän kaikkien on maksettava laskut.
Mitä tulee elokuvien soundtrackeihin, luulen Elviksen tienneen, mitkä kappaleet olivat hyviä ja mitkä eivät. Hän teki, mitä Tom (Parker) ja julkaisijat käskivät tehdä. Mutta hänellä oli varmasti veto-oikeus olla levyttämättä kappaletta, jos hän ei pitänyt siitä.
Käsittääkseni hän halusi näyttelijäksi ja halusi välillä laulaakin leffoissa, mutta hän ei odottanut kaikkien elokuviensa olevan kevyitä musikaaleja. Elokuvissa oli kuitenkin tietty kaava, ja niillä kaikilla tahkottiin rahaa.
”Suosikkini kaikista Elviksen kappaleista on C’mon Everybody, koska se on niin iloinen biisi, ja hänen esitystään elokuvassa on hauska seurata. Se osoittautui elokuvassa paljon paremmaksi tanssinumeroksi kuin se oli paperilla. Ja se kaikki oli hänen henkensä ja sen energian ansiota, jonka hän toi esitykseen.
Rakastan katsoa, kun hän ja Ann-Margret tanssivat yhdessä. Se on jännittävää. Olin imarreltu, kun minulle kerrottiin, että tuo tanssikohtaus säästettäisiin aikakapseliin esimerkkinä siitä, mitä kaikkea Maassa tehtiin tuohon aikaan.
On uskomatonta, kun Elvis on levyttänyt tukun kappaleitasi. Voitko kuvitella olevasi niin onnekas? Olin 1950-luvun alemman keskiluokan kotiäiti, ja yhtäkkiä huomaankin kirjoittavani kappaleita Elvis Presleylle! (nauraa) Olin vain niin innoissani, todella innoissani.”
C’mon Everybody | Radio Recorders, Hollywood | 9.7.1963