Beyond The Bend | 1962
Beyond the Bend elokuvasta It Happened at the World’s Fair (Sydän tarjolla, 1963) edustaa takuuvarmaa mukavan mielen musaosastoa. Elvis esittää leffassa lentäjäpoikaa, joka kaksitasollaan vesakkomyrkyttää peltoja, käy Seattlen maailmannäyttelyssä ja siinä sivussa tietenkin tappelee ja vikittelee tyttöjä.
Laulu kuullaan alkutekstien aikana, ja se on tuttu tarina siitä, kuinka ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tekijäkolmikon (Fred Wise, Ben Weisman ja Dolores Fuller) viimeksi mainitulla oli varsin mielenkiintoinen historia. Hän ei ollutkaan ihan kuka tahansa pöytälaatikkorunoilija. Dolores Fuller (10.3.1923–9.5.2011) oli lauluntekijän lisäksi myös näyttelijä, malli, tanssija ja pikkubudjeteilla elokuvia tehneen kulttiohjaaja Ed Woodin tyttöystävä.
Siinä roolissa hän oli mukana myös Woodin vähintäänkin erikoisessa, transvestisuutta käsittelevässä elokuvassa Glen or Glenda (1953), jota on sanottu yhdeksi maailman huonoimmista elokuvista. Lisäksi hän esiintyi Woodin leffoissa Jail Bait (1954) ja Bride of the Monster (1955) sekä muutamissa muissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Sarah Jessica Parker näytteli Fulleria Tim Burtonin ohjaamassa elämäkertaelokuvassa Ed Wood (1994).
Dolores Fuller päätyi lopulta tekemään Elvikselle tusinan verran leffabiisejä. Hänen katalogistaan löytyy muun muassa sellaisia ralleja kuin Rock-A-Hula Baby (Blue Hawaii, 1961), I Got Lucky (Kid Galahad, 1962) ja Big Love Big Heartache (Roustabout, 1964). Lue myös ElvisMestan blogi Rock-A-Hula Baby | 1961
Doloresin ensitapaaminen Elviksen kanssa oli kuin suoraan komedian käsikirjoituksesta:
”Kun tapasin Elviksen ensimmäisen kerran, olimme menossa hissillä ylös Hill & Range -musiikkikustantamon toimistolle. Kun saavuimme vastaanottotiskin luo, vastaanottovirkailija ei edes vaivautunut katsomaan meitä. Elvis sanoi haluavansa tavata Freddy Bienstockin. Nainen tiskin takana ei edelleenkään vilkaissut meitä, vaan kysyi vain: ’Onko teillä sovittu aika?’ ’Ei ole, ma’am’, Elvis vastasi. Nainen kysyi: ’Well, mikä nimesi on?’ ja Elvis vastasi: ’Elvis Presley.’ Kun nainen tajusi, että kyseessä tosiaan oli Elvis, hän pudotti puhelimen kädestään ja sekosi täysin! ’Voi hyvä luoja, se on Elvis!’ Hän päästi meidät välittömästi sisään (naurua).”
Dolores jatkaa: ”Meistä tuli Elviksen kanssa hyviä ystäviä. Hän kutsui minut kuvauspaikalle, ja söimme monta kertaa lounasta paikan päällä. Puhuimme lauluista. Kun jotakin lauluani – kuten Beyond the Bend -kappaletta elokuvassa It Happened at the World’s Fair – kuvattiin, hän kutsui minut paikalle katsomaan. Elvis saattoi tulla istumaan viereeni, kun he kuuntelivat biisiä kuvauksissa. Kaikkien niiden kuvauspaikalla olleiden kauniiden tyttöjen joukosta hän valitsi juuri minut. Olin todella otettu. Elvis tuskin olisi pitänyt minusta, jos hän ei olisi pitänyt lauluistani. Kerran hän kutsui minut illalliselle asunnolleen, mutta minulla oli jo sovitut treffit toisen miehen kanssa. Elvis pani pahakseen, että lähdin (naurua). Minua on aina kaduttanut se, etten mennyt.”
Jos Elvis olikin myötämielinen naispuolisia lauluntekijöitä kohtaan, hänen managerinsa Eversti Parker oli toista maata. Dolores Fuller muistelee:
”Eversti Parker ei halunnut naisia mukaan. Hän oli hyvin ennakkoluuloinen naisia kohtaan, joten minun oli todella todistettava kykyni. Hän oli yksinkertaisesti sitä mieltä, etteivät naiset pysty kirjoittamaan Elvikselle sopivia lauluja. Minun puoltani piti kuitenkin tuottaja Hal Wallis, ja se auttoi minua saamaan 12 omaa kappalettani Elviksen levytettäväksi. Joskus jutustelin studiolla Everstin kanssa, mutta en koskaan tuntenut oloani mukavaksi hänen seurassaan. Tuntui ikään kuin minussa olisi ollut jotain vikaa vain siksi, että olin nainen.”
Dolores käytti näyttelijäkokemustaan hyväksi kappaleiden syntyprosessissa:
”Elvis-elokuvien kappaleiden kirjoittamisessa ensimmäinen vaihe oli se, kun sain käsikirjoituksen käteeni. Eläydyin kohtaukseen, asetuin rooliin ja aloin laulaa riimejä – sellaisia, joita hahmon mielestäni kuuluisi siinä tilanteessa laulaa. Kuulin laulun päässäni ja keksin sanat samalla, kun esitin kohtausta. Niin sanoitukseni syntyivät. Näyttelijätaustani ja satojen lukemieni käsikirjoitusten ansiosta pystyin asettumaan hahmon nahkoihin. Jos elokuvassa oli kohtaus, jossa Elvis liftaisi rahattomana tien varressa ja maanviljelijä noukkisi hänet kyytiin sanoen ’Hyppää taakse’, minä todella näyttelin sen tilanteen itsekseni. [Dolores lausuu laulun sanoja:] ’Pocketful of nothing, nothing I can spend, but the grass is gonna be greener beyond the bend.’
Beyond the Bend on suosikkini kaikista Elvikselle kirjoittamistani kappaleista. Se laulu välittää hyvää energiaa. [Lausuu sanoja:] ’Beyond the bend there’s gonna be a whole new life ahead for me.’ Siinä on toivoa ja siinä on onnellisuutta.
Elokuvan avauskohtausta kuitenkin muutettiin. Sen sijaan, että Elvis olisi alussa liftannut maailmannäyttelyyn, hänet nähdäänkin lentämässä kaksitasolla. Alkuperäinen sanoitukseni kuului: ’wheels sing a happy song’. Kohtauksessa lennettiin, joten siinä ei tietenkään voinut olla pyöriä. Muutin sanan ’wheels’ tilanteeseen sopivammaksi: ’breeze sing a happy song’. Sillä pelastin lauluni mukaan elokuvaan.
Oli muuten lähellä, ettei laulua olisi edes levytetty. Elvis oli Radio Recorders -studiolla Hollywoodissa äänittämässä elokuvan biisejä, ja sessiot sujuivat hitaasti. He pitivät myöhäisen lounastauon. He eivät olisi koskaan päässeet Beyond the Bendiin asti, jos he olisivat jatkaneet loppupäivän samaa hidasta tahtia kuin alussa. Mutta he onneksi ehtivät tehdä sen.”
Beyond The Bend | Radio Recorders, Hollywood | 22.9.1962
