Guadalajara | 1963
Elviksen kolmannentoista elokuvan Fun In Acapulco (Rytmiä ja riemua Acapulcossa, 1963) päätösnumero ei kuulu fanien suursuosikkeihin. Meksikolaisen kaupungin ylistyslaulu Guadalajara sisältää silti ainoana elokuvan yhdestätoista kappaleesta mielenkiintoisen historian.
Se on myös ainoa esitys Presleyn tuotannossa, jossa hän laulaa kokonaan muulla kuin omalla äidinkielellään, eli espanjaksi. Teoksen oli alun perin levyttänyt jo vuonna 1938 sen kirjoittaja – laulaja-lauluntekijä, runoilija ja näyttelijä Pepe Guízar – joka ylistää laulussa omaa kotiseutuaan.
José Guízar Morfín, joka tunnetaan paremmin nimellä Pepe Guízar, syntyi 12. helmikuuta 1912 Meksikon Guadalajarassa. Hän muutti Méxicoon vuonna 1928 ja opiskeli musiikkia kansallisessa konservatoriossa. Yksi hänen professoreistaan, Erasmo Castellanos Quinto, juurrutti häneen rakkauden runouteen.
Musiikkia ja runoutta yhdistävä Guízar tuli tunnetuksi nimellä El pintor musical de México (Meksikon musiikkimaalari) lukuisista sävellyksistään, jotka kuvasivat hänen kotimaansa maantiedettä. Hän siirsi folkin baareista ja kaduilta konserttisaleihin saaden sen kilpailemaan suosiosta bolerojen ja tangojen kanssa. Pepe Guízar teki oikeutta kokonaiselle musiikkiliikkeelle, joka halusi palauttaa arvon kansanperinteelle ja elämälle pääkaupungin ulkopuolella.
Pepe Guízar esitti Guadalajaran elokuvassa Caminos de Ayer (1938). Hänen levytyksensä julkaistiin Meksikossa Peerless-levymerkillä. Muita Pepe Guízarin merkittäviä sävellyksiä ovat Corrido del Norte, Tehuantepec ja Como México No Hay Dos.
Kuriositeettina mainittakoon, että maailman parhaaksi elokuvaksikin useasti äänestetyn Citizen Kanen (1941) ohjaaja Orson Welles kuuli Meksikossa Pepe Guízarin kappaleen A Poco No ja päätti käyttää sävelmää elokuvan vaalikampanjalaulussa Oh, Mr. Kane. Englanninkielisen sanoituksen siihen kirjoitti Herman Ruby.
Pepe Guízar kuoli matkalla México Cityyn 27. syyskuuta 1980.
Laulun kotiseutupainotteisesta historiasta huolimatta Elvis ei koskaan käynyt Meksikossa. Hänen lauluosuutensa nauhoitettiin Hollywoodissa, ja Acapulcon kuvauksiin lähetettiin sijaisnäyttelijä. Syyksi annettiin se, että tähtinäyttelijän vieminen rajan toiselle puolelle olisi ollut turvallisuusriski.
Muutamaa vuotta aikaisemmin paikallisen juorulehden kolumnisti Federico de León oli väittänyt, että Presley oli kutsunut Meksikoa ”inhottavaksi maaksi” ja tehnyt ilkeitä huomautuksia meksikolaisista naisista haastattelun aikana (”Suutelen mieluummin kolmea mustaa tyttöä kuin meksikolaista”). Artikkeli aiheutti Meksikossa Elvis-vastaisia mielenosoituksia, ja hänen levyjään poltettiin.
Myöhemmin on kuitenkin käynyt selväksi, että Elvis ei antanut rasistisia lausuntoja. Kyseessä oli vain tiedotusvälineiden temppu, joka sai alkunsa, kun hän kieltäytyi meksikolaisen poliitikon kutsusta esiintyä yksityisesti tämän teini-ikäiselle tyttärelle ja tämän ystäville. Väitetysti kyseinen korkea-arvoinen poliitikko oli lähettänyt artistille tyhjän shekin täytettäväksi haluamallaan summalla. Tarinan mukaan Presley palautti tyhjän shekin, jolloin äärimmäisen loukkaantunut poliitikko keksi tarinan siitä, ettei Elvis pitänyt meksikolaisista naisista.
Oli miten oli, Elvis kajauttaa laulun komeasti eetteriin mariachi-orkesterin säestyksellä haastavasta esiintymiskielestä huolimatta. Monet meksikolaiset suhtautuivat väitettyihin lausuntoihin jo alun alkaen skeptisesti. Sittemmin he ovat unohtaneet koko kohun ja osoittaneet rakkauttaan artistia kohtaan – tuottaahan Meksiko nykyään enemmän Elvis-samettimaalauksia levitykseen kuin mikään muu maa maailmassa.
Guadalajara | Radio Recorders, Hollywood | 23.1.1963 (track), 27.2.1963 (vocal overdub)
