My Babe | 1969
Elokuussa 1969 Elvis Presley paahtoi menemään Las Vegasissa International-hotellin lavalla, elävän yleisön edessä, ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen. Pertseelleen mennyt leffaura oli tullut päätökseensä, ja niissä esitetyt kepeät rallit olivat nyt taputeltu kanta. Hän oli palannut alkuperäisen ja alkukantaisen rokin pariin entistäkin karheammalla, raastinrautamaisella otteella. Elokuvissa nähty pökkelömäinen olemus oli kuin paha uni, josta oli juuri havahduttu hereille – nyt hän liikkui lavalla sulavan napakasti kuin nahkaruoska.
Paluu konserttilavoille jälleen uskottavaksi esiintyjäksi ja levyttäväksi artistiksi oli se ainoa oikea tie, jolla voitiin jatkaa. Kaikki meni nappiin, ja vuosisadan comeback oli tosiasia. Elvis toi rock’n’rollin Vegasiin ja herätti kaupungin nuutuneen ilmapiirin uudelleen henkiin. Kansaa tuli katsomaan kunkkua ympäri maailmaa, ja kasinoilla kilisivät taas kolikot entiseen tapaan.
Yksi tuolloisen Vegas-ohjelmiston uusista biiseistä oli bluesmestari Willie Dixonin (Hoochie Coochie Man, Little Red Rooster, Spoonful) Little Walter Jacobsille alun perin kynäilemä R&B-klassikko My Babe. Laulu nojautui perinteiseen gospel-kappaleeseen This Train (Is Bound For Glory), jonka sisar Rosetta Tharpe levytti nimellä This Train. Dixon muokkasi sovituksen ja sanoituksen maallisempaan muotoon, tarinaan naisesta, joka ei kestä miehensä pettämistä.
Little Walter nauhoitti numeron nimeltään Mercy Babe 1. heinäkuuta 1954. Se oli selvästi sama kappale kuin My Babe, mutta kyseinen tallenne julkaistiin vasta vuonna 1990, kolmen LP:n boksissa The Neglected Masters.
My Baben Walter levytti 25. tammikuuta 1955. Chess Recordsin tytäryhtiön Checker Recordsin julkaisu oli ainoa Dixonin sävellys, josta tuli R&B -ykkössingle, ja se oli yksi heidän uransa suurimmista hiteistä.
Jos kappaleen alkuperäinen sävellys This Train lasketaan mukaan, se on levytetty yli 300 kertaa. Jo ennen Elvistä laulun olivat vinyylille saattaneet lukuisat artistit, kuten Rick Nelson, Gene Vincent (nimellä My Baby Don’t ’Low), Dale Hawkins, Cliff Richard, Fabian, The Coasters, Bo Diddley ja Ike & Tina Turner. Elviksen jälkeisistä levytyksistä voitaisiin nostaa esille hänen kamunsa Tom Jonesin tyylikäs versio, joka löytyy albumilta Tom Jones & Jools Holland (2004).
Presleyn ääni sopii My Babe -kappaleeseen erittäin hyvin. Tämä synkkä kappale saa hurjan käsittelyn. – Robert Matthew-Walker (Elvis Presley – A Study In Music, 1979)
Little Walteria pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana bluesharpun soittajana. Hän asui käytännössä kadulla jo 12-vuotiaana. Vuonna 1947, ollessaan 17-vuotias, hän matkusti Chicagoon kotiseudultaan Louisianasta, missä hän aloitti soittamisen ja levyttämisen Muddy Watersin kanssa.
Little Walterilla oli alkoholi- ja huumeongelmia, ja hän kuoli Chicagossa baaritappelussa saamiinsa vammoihin vain 37-vuotiaana helmikuussa 1968. Oliko Elviksen esitys kunnianosoitus edellisenä vuonna menehtyneelle blueslegendalle? Jos oli, se oli hemmetin komea sellainen.
Ja loppuun hieman tilastotietoa. Elvis esitti kappaleen heinä-elokuun 1969 Vegas-sesongilla kaikkiaan viisi kertaa. Hän palasi biisin pariin tammi-helmikuun Vegas-sesongilla 1971 yhden esityksen verran ja vielä kaksi kertaa saman vuoden heinä-elokuun sesongilla. Kappale nostettiin settilistalle vielä 1972 – ensin kesäkuun kiertueella Chicagossa ja Teksasin Fort Worthissa, ja viimeisen kerran Vegasin avausshowssa 4. elokuuta.
My Babe | Las Vegas, Nevada | 25.8.1969 (MS)
