An American Trilogy | 1973

Konservatiivi, joka teki kumouksen. Elvis oli patriootti kiireestä kantapäähän, eikä ujostellut sitä. Päinvastoin. Vuoden 1973 Havaijin satelliittikonserttiin, joka välitettiin ympäri maailmaa, Elvis vaati esiintymisasukseen puvun, joka ”huutaa Amerikka”. Sen hän myös sai. Elviksen pukusuunnittelijan Bill Belew’in luomus ei juurikaan jättänyt mitään arvailujen varaan.

Mickey Newburyn originaali, An American Trilogy, oli siis hyvinkin luonnollinen valinta satelliittikonserttiin ja ylipäätänsä dramaattinen kohokohta Elviksen konserteissa 1970-luvulla. Lauluun oli naitettu yhdeksi kokonaisuudeksi kolme tärkeää amerikkaista hymniä: Dixie, The Battle Hymn of the Republic ja All My Trials. Elviksen kohdalla sanoista löytyi hämmentävää profetiaa:

So hush little baby, don’t you cry
You know your daddy’s bound to die
But all my trials Lord, will soon be over

Mickey Newbury kertoi BBC:n haastattelussa, että hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli levyttää pelkkä Dixie. Koska laulu oli herättänyt paljon raivoa ja se oli kielletty monissa paikoissa, hän päätti riisua siitä marssimaisen uhon ja tehdä siitä hitaan balladin. Newbury halusi muistuttaa ihmisiä laulun historiasta: sen oli alun perin kirjoittanut pohjoisvaltiolainen mies, ja sisällissodan päätyttyä itse presidentti Abraham Lincoln oli pyytänyt esittämään juuri kyseisen kappaleen Valkoisen talon portailla.

Sikermän synty oli osittain sattumaa. Saving Country Music -sivuston mukaan Newbury oli esiintymässä Hollywoodissa arvovaltaiselle yleisölle, johon kuuluivat muun muassa Kris Kristofferson, Barbara Streisand, Mama Cass, Joan Baez ja ennen kaikkea laulaja ja kansalaisoikeusaktivisti Odetta (jota Elviskin diggaili). Kun Newbury alkoi soittaa Dixietä, yleisöstä kuului paheksuvaa kohinaa. Pelastaakseen tilanteen Newbury siirtyi lennosta orjuuden aikaiseen All My Trials -kansanlauluun ja huipensi esityksen Pohjoisvaltioiden taistelulauluun Battle Hymn of the Republic. Kolmen täysin vastakkaisen laulun yhdistäminen oli niin voimakas kokemus, että kappaleiden synnyttämä viha ja ristiriidat ikään kuin sulivat pois ja esityksestä tuli menestys.

Newbury ei kirjoittanut kappaletta poliittiseksi kannanotoksi, vaan osoittaakseen, että musiikki voi yhdistää ihmisiä syvistä haavoista huolimatta. Hän kokosi yhteen palasia Amerikan historian eri puolilta – etelästä, pohjoisesta ja afroamerikkalaisesta perinteestä – luodakseen teoksen, joka kuvastaa koko maan monimutkaista identiteettiä.

Elvis teki tavoilleen uskollisesti kaikesta yleismaailmallista. Hänellä oli pokkaa esittää kappale vuonna 1972 Manhattanilla, Madison Square Gardenin urheilu- ja konserttipyhätössä. Joku muu olisi pitänyt suorana hulluutena tulkita tuo ristiriitainen patrioottinen sikermä vaativan jenkkiyleisön edessä New Yorkin ytimessä, mutta Elvis jälleen kerran hurmasi yleisönsä, joka hurrasi esitykselle.

Vaikka Elvikselle kappale olikin konserttien suureellinen huipentuma, Newbury itse esitti sitä aina huomattavasti hillitymmin, pohdiskelevammin ja surumielisemmin. Newbury kuitenkin arvosti sitä, miten Elvis onnistui välittämään kappaleen suuren ja yhdistävän sanoman miljoonille kuulijoille.

Huhtikuussa 1972 julkaistu single An American Trilogy/The First Time Ever I Saw Your Face nousi Yhdysvalloissa korkeimmillaan sijalle 66. Vaikka isäntämaalle ei viisu jostakin syystä maistunutkaan, niin britit sen sijaan ottivat sen omakseen. Single oli siellä top ten hitti nousten sijalle 8. Lisäksi saarivaltakunnassa single julkaistiin uudelleen vuonna 2007, jolloin se saavutti sijan 12.

Voi myös olla, että koska Mickey Newburyn alkuperäinen versio (listasija 26) julkaistiin samana vuonna kuin Elviksen, se osaltaan jarrutteli Elviksen singlen menestystä. Elvis kuitenkin piti kappaletta ohjelmistossaan vielä muutaman vuoden, eikä antanut asian häiritä.

Kuriositettina mainittakoon, että Elviksen versiota kappaleesta käytettiin varsin tehokkaasti elokuvan Kick-Ass (2010) loppukohtauksessa. 

Sivusto elvisthemusic.com tietää kertoa kappaleesta seuraavaa:

”Helmikuussa 1972 RCA äänitti Elvistä livenä Las Vegasissa ensimmäistä kertaa sitten elokuun 1970. Uutta materiaalia kertyi noin puolen albumin verran, ja Elviksen ajatuksena oli julkaista singlenä liveversio Mies La Manchasta -musikaalin kappaleesta The Impossible Dream. Vaikka Elvis oli omistautunut täysillä laululle ja sen sanomalle – ja vaikka siitä tuli menestys hänelle tyypillisenä suurena balladina – hän hylkäsi sen Mickey Newburyn An American Trilogy -kappaleen tieltä. Elvis oli ihastunut biisiin ikihyviksi kuultuaan sen tekijän oman, tuoreen Top 40 -hitin. Tämä vapaamuotoinen sikermä yhdisteli Etelävaltioiden hymniä Dixie, orjuuden aikaista kansanlaulua All My Trials ja Pohjoisvaltioiden jylhää taistelulaulua Battle Hymn of the Republic. Kappale ei puhutellut Elvistä vain historian vääjäämättömien jakolinjojen vuoksi, vaan myös siksi sovinnoksi, johon hän toivoi noiden riitojen vielä joskus päätyvän. TCB-bändin kosketinsoittaja Glen D. Hardinin mahtipontisen sovituksen ansiosta Elvis teki kappaleesta intohimoisen tulkinnan. Vaikka Elviksen kaupallinen vainu hittisinglen suhteen ei osunut oikeaan tälläkään kertaa – kuten ei hänen edellisen puolen tusinan valinnankaan kohdalla – kappaleesta tuli vuosien varrella hänen keikkojensa vakionumero ja yksi hänen toivotuimmista esityksistään.”

An American Trilogy | Honolulu, Havaiji | 14.1.1973