Gillian Welch | Elvis Presley Blues

Arvostettu yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Gillian Welch on kirjoittanut yhden hienoimmista ja tarkkanäköisimmistä Elvis-tribuuteista, nimeltään Elvis Presley Blues. Jo klassikoksi muodostunut kappale on kerännyt huomiota muun muassa Tom Jonesin upean tulkinnan kautta. Hän äänitti sen vuoden 2015 albumilleen Long Lost Suitcase. Tomppa työskenteli laulun parissa tuottajansa Ethan Johnsin kanssa, mutta kesti muutaman vuoden, ennen kuin kappale sai lopullisen muotonsa:

”Teimme sen hyvin samalla tavalla kuin Welch, emmekä tehneet mitään erilaista”, Tom Jones on kertonut haastattelussaan. ”Joten Ethan sanoi: ’Katsotaan, istutaan asian päällä hetki ja ehkä keksimme jonkin idean.’ Ja sitten eräänä päivänä hän sanoi: ’Mitä jos vain laulaisit sen? Valitse sävel, laula se, niin seuraan sinua ja katsotaan mitä tapahtuu.’”

Musiikkitoimittaja Pekka Laine soitti Welchin version taannoin Ihmemaa-ohjelmassaan ja kertoi siitä seuraavaa:

”Uskallan väittää, että tällaisia kappaleita ei ole kovin montaa. Täydellisesti onnistunut laulu laulajasta, joka oikeasti kertoo siitä laulajasta, millainen hän oli, mitä teki ja miksi hän oli tärkeä. Kappaleita, joiden nimessä tai tarinassa vilahtaa jokin artisti, on paljon, mutta niissä aihetta lähestytään aina mutkan kautta. Yleensä ne ovat lauluja lauluntekijän lempiaiheesta eli hänestä itsestään.

No, Gillian Welch on erinomainen lauluntekijä ja laulaja, toisaalta myös sitaateissa voisi sanoa ’tutkija’. Eli Gillian on kolunnut, penkonut ja versioinut paljon vanhoja balladimuotoisia kertovia lauluja: hillbillyä, bluesia, folkia ynnä muita juttuja, ja löytänyt tavan soveltaa klassisia kertovia tekniikoita omaan ilmaisuunsa. Lopputuloksena on muun muassa veret seisauttava Elvis Presley Blues. Kieleltään kirkas, runollinen, myyttinen maalaus.

Hän tempaisi maailman pois mustasta ja valkoisesta.
Heilutti taikasauvaansa. Heilutti sitä kuin pyörremyrskyä.
Heilutti sitä kuin olisi melkein aikeissa katkaista sen.
Heilutti kuin hurmossaarnaaja. Panoksena oma sielunsa.

Vau, mitä kamaa! Nämä sanat tulivat Joan Baezin suusta, samoin Tom Jonesin huulilta. Molemmat päättivät levyttää omat versionsa Gillianin laulajanmuotokuvasta. Moderni pikkuklassikko siis. Ei kahta sanaa.”