Moody Blue | 1976
Helmikuussa 1976 järjestettiin ensimmäinen vuoden kahdesta Graceland-sessiosta. Elviksen huushollissa, niin kutsutussa Jungle Roomissa äänitetty setti sisälsi valtaosin raskassoutuisia balladeja menetetystä rakkaudesta. Piristävän poikkeuksen näihin itkuvirsiin teki Mark ”Suspicious Minds” Jamesin (29.11.1940–8.6.2024) kirjoittama Moody Blue.
Mark itse oli levyttänyt kappaleen kappaleen Mercury-levymerkille vuonna 1975, mutta se jäi ainoastaan kuriositeetin asemaan. Paikalle siis vaadittiin jälleen tunteiden tulkki, jotta laulu heräisi henkiin ja painuisi ihmisten sydämiin. Ja Elvis-klassikkohan siitä tuli.
Videolla biisistä (otto 3) kuullaan hieman harvinaisempi ”italialainen” versio. Kuuntele myös alkuperäinen albumiversio.
Elvis innostui heittämään biisin myös keikalla Charlottessa Pohjois-Carolinassa 21. helmikuuta 1977. Sitä yritettiin jo edellisen illan Charlotten-konsertissa, mutta se jäi vain yritykseksi. Seuraavana päivänä siinä onnistuttiin.
Moody Bluesta löytyy maailmalta yli 50 listattua versiota. Suomessa sitä ovat tulkinneet nimellä Onnettaren poika ainakin Kari Tapio, Pekka Loukiala ja viimeisimpänä vuonna 2019 Jani Matti Juhani levyllään Jani Matti Juhani laulaa Elvistä.
Kirjassa Counting Down Elvis His Finest 100 Songs (2018) Mark Duffett luonnehtii kappaletta lennokkaasti:
”Moody Blue on Elviksen modernein levytys. Sen johdanto on kuin kunnianosoitus pakettilomille ja jumbojet-elämäntyylille. Sekä Mark Jamesin että Elviksen versioissa on kantrivokaalit ja samankaltainen sovitus. Kuitenkin, jos Elviksen Moody Blue on kantrilevytys, se on enemmän myöhemmin julkaistun Dr. Hookin When You’re in Love with a Beautiful Woman -biisin kaltaista diskohenkistä kantria – liukasta ja sulavaa, enemmän Malibua kuin Memphisiä. Kymmenen gallonan hatut ovat valmiina, mutta kyseessä ei ole maatila tai rodeo, vaan pikemminkin havaijipaidat ja villin, pidennetyn loman jatkot. Tietenkään Moody Blue ei pääty siihen. Totta tosiaan, se ei varsinaisesti pääty koskaan: sitä ei edes häivytetä, vaan se vain hiipuu pois. Jos laulun ensimmäinen osio puolustaa naisen oikeutta muuttaa mieltään, sen pidennetty loppusoitto vangitsee epämääräisyyden tunteen, joka on tuttu sekä sen musiikillisesta muodosta että hämmentävästä tunneilmastosta. Moody Blue on päättymätön joutsenlaulu artistille, joka ei oikeastaan koskaan poistunut rakennuksesta.”
Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories Of The Songwriters (2006) Mark James kertoo kappaleesta seuraavaa:
”Kirjoitin Moody Bluen New Yorkissa. Sitä ei ollut tehty Elvikselle, vaan yritin vain kirjoittaa todella hyvän biisin. Laulu kertoo naisesta, johon haluaisit tutustua, mutta joka muuttuu joka päivä. Kuten laulun sanoissa todetaan: ’Sometimes it’s hard to be a gambler betting on a number that changes every time. When you think you’re gonna win, think she’s giving in, a stranger is all you’ll find.’ Hänestä ei pysty saamaan otetta, koska hän on vapaa sielu. Sanoitus jatkuu: ’She’s a complicated lady so color my baby a moody blue.’
Tein sopimuksen Mercury Recordsin kanssa muutamasta singlestä ja levytin Moody Bluen. Felton Jarvis soitti minulle ja sanoi: ’Mark, Elvis rakastaa Moody Blueta. Oletko levyttämässä sitä?’ Vastasin: ’Itse asiassa olen.’ Hän sanoi: ’Anna palaa ja julkaise se, mutta jos siitä ei tule hittiä, me levytämme sen.’ Ja niin he tekivät. Felton nimesi myöhemmin yhden varsoistaan Moody Blueksi.
Rakastan Elviksen versiota. Hän teki mielestäni upeaa työtä. Hän levytti sen Gracelandissa ja sanoi: ’Miksi en voisi levyttää täällä?’ Ja siitä se ajatus sitten lähti. Mielestäni laulu sopii Elvikselle – se oli täydellinen biisi hänelle. Olin myös todella huolissani, koska se oli paras biisini sitten Suspicious Mindsin, jonka annoin hänen levytettäväkseen.
Halusin, että se tuotettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Graceland oli koti, se ei ollut levytysstudio. Kun halutaan tehdä hyviä levytyksiä, varataan kunnollinen studio, jossa on pelit ja vehkeet sekä äänittäjät, jotka kykenevät luomaan sellaisen soundin, jota olet hakemassa. Mutta he käyttivät aikaa Moody Bluen levytykseen ja tekivät hienoa työtä.
Moody Blue oli kantrilistojen ykkönen vielä kun Elvis oli elossa. Diggaan sitä, että albumi sai nimekseen Moody Blue, mutta sydämeni särkyy, koska se oli Elviksen viimeinen studioalbumi – joten tämä kaikki on minulle katkeransuloista.
Felton soitti minulle ennen kuin Elvis kuoli ja sanoi: ’Mark, Elviksellä on seitsemän sinun lauluasi, jotka hän aikoo tehdä seuraavalle albumilleen.’ Elvis halusi tehdä diskolevytyksen laulustani Disco Rider. Hän rakasti sitä. Elvis halusi myös levyttää kaksi balladiani, jotka olisivat sopineet hänelle hienosti: Who’s Loving You ja Dream On Me.
Elvis oli rehellinen ja suoraviivainen. Hän teki mitä halusi. Hän oli vapaa sielu, ja hänellä oli yksi alan mahtavimmista ja rikkaimmista lauluäänistä. Hän pystyi laulamaan rokkia, gospelia, kantria ja soulia – ehkä jopa oopperaa. Hän pystyi laulamaan mitä vain.”
Elviksen viimeinen, heinäkuussa 1977 julkaistu studioalbumi sai nimekseen Moody Blue. Vuonna 1992 RIAA (Recording Industry Association of America) myönsi sille tuplaplatinalevyn.
Moody Blue | Graceland, Memphis | 4.2.1976
