My Boy | 1973
Ranskalaista alkuperää oleva laulu Parce que je t’aime, mon enfant (Jean-Pierre Bourtayre/Claude François) kuuluu Elvis Presleyn 1970-luvulla levyttämään runsaslukuiseen, omaelämäkerralliseen sarjaan. Se on myös hänen kyseisen vuosikymmenen suurimpia hittejään.
Sentimentaalisessa laulussa isä kertoo nukkuvalle lapselleen elämän karuja realiteetteja. Parisuhteen demonit niputtava, pakahduttava balladi oli kuin tosi-tv-kuvausta Elviksen senhetkisestä henkilökohtaisesta elämästä. Juuri virallistettu ero Priscilla-vaimosta oli kova isku, jota puitiin lauluissa artistin koko loppuuran ajan. Rivien välistä ei tarvitse lukea: vaikka laulun sanoitus kertoo pojasta, se on jälkikirjoitus omalle rakkaalle tyttärelle, Lisa Marielle.
For your mother and me
Love has finally died
This is no happy home
But God knows how I’ve tried
Wikipedia: ”Laulu lauletaan ensimmäisessä persoonassa isän näkökulmasta pienelle pojalleen olettaen, että lapsi nukkuu eikä kuule, mitä isä yrittää hänelle kertoa. Isä kertoo pojalleen totuuden lapsen vanhempien vaikeasta suhteesta, ja sen, että isältä jää jäljelle vain rakkaus poikaansa. Sen sijaan, että isä uhkaisi menettää sen tuskallisen avioeron kautta, hän tekee päätöksen jäädä rakkaudettomaan avioliittoon lapsensa vuoksi.”
My Boy on niin ahdistava, että Stephen King voisi kirjoittaa siitä kirjan. – John Aizlewood, Q Magazine
Näyttelijä Richard Harris esitti kappaleen Radio Luxembourgin sponsoroimassa kilpailussa vuonna 1971. Hän levytti siitä myös ensimmäisen englanninkielisen version, joka julkaistiin singlenä myöhemmin samana vuonna. Se nousi Billboardin Top 200 -listalla korkeimmillaan sijalle 41.
Briteissä Presleyn versio My Boy -kappaleesta oli top 10 -hitti ja nousi siellä listasijalle 5. Engelsmannit tuottivat kappaleesta jopa musiikkivideon. Vaikka videolla ei nähdä Elvistä, se varmasti osaltaan siivitti listamenestystä. Video nähtiin suositussa Top of the Pops -ohjelmassa (katso video yläpuolelta).
Single menestyi kansainvälisesti varsin hyvin: Irlannissa sijoitus oli 4, Belgiassa 5, Hollannissa 9, Australiassa 10, Uudessa-Seelannissa 12 ja Kanadassa 27 (Kanadan RPM Adult Contemporary -listalla 1).
My Boy on niitä harvoja Elviksen katalogista löytyviä kappaleita, jotka esitettiin livenä ennen studiossa äänittämistä. Kappaleen ensiesitys tapahtui Las Vegasin avauskonsertissa 6. elokuuta 1973. Studiotaltiointi tehtiin saman vuoden joulukuussa Memphisin Stax-studiolla.
Videon huonolaatuinen tallenne on peräisin keskeytyneeltä Vegas-sesongilta 18. elokuuta 1975. Elvis kirjattiin sairaalahoitoon vain kolmen päivän ja viiden konsertin jälkeen. Siitä huolimatta lyhyeksi jäänyt sesonki oli musiikillisesti täysipainoinen ja artisti hyvässä vedossa. Teatraalinen My Boy istui konserttilavalle täydellisesti, ja tulkinta on uljas (katso video alapuolelta).
Shane Brown kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener’s Guide on kuvaillut kappaletta seuraavasti:
”My Boy on melko melodramaattinen kappale, ja se onkin yksi niistä harvoista teoksista, jotka Elvis esitti livenä lavalla ennen studioäänitystä – kappaleen ensiesitys kuultiin Las Vegasin konsertissa elokuussa 1973. Monien mielestä laulu on klassinen esimerkki kaikesta siitä, mikä Elviksen tuotannossa oli vialla 1970-luvulla, mutta siitä huolimatta se oli merkittävä hitti useissa maissa Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Kappaleen sanat ovat kieltämättä liian dramaattiset, mutta niin ovat myös You Gave Me a Mountain -kappaleen sanoitukset, joista riittäisi juonenkäänteitä päivittäisiin saippuaoopperoihin vuosiksi. My Boyn ongelma piileekin yhtä lailla liioitelluissa ja imelissä, päällekkäisäänitetyissä jousi- ja (etenkin) puhallinosuuksissa kuin Elviksen omassa tulkinnassa. Piti tästä tyylistä tai ei, on vaikea kuvitella, miten Elviksen laulusuoritusta olisi voitu parantaa.”
My Boyn englanninkieliset sanat yhdessä Bill Martinin kanssa kirjoittanut ja kappaleen sovittanut Philip Coulter (s. 19. helmikuuta 1942) on irlantilainen pitkän linjan muusikko, lauluntekijä ja levytuottaja Derrystä, Pohjois-Irlannista. Coulter on työskennellyt sellaisten nimien kuin Cliff Richardin, Waylon Jenningsin, Van Morrisonin ja Sinéad O’Connorin kanssa. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu vuoden 1967 euroviisuvoittaja, Sandie Shawn esittämä Puppet on a String (joka on eri kappale kuin Elviksen samanniminen levytys).
Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories Of The Songwriters lauluntekijä taustoittaa kappaletta seuraavasti:
”Hittilevy Elvis Presleyn kanssa on luultavasti ammatillisista saavutuksistani se, josta olen ylpein. On mielenkiintoista, ettei My Boyta ollut kirjoitettu Elvikselle, enkä koskaan olisi voinut kuvitellakaan hänen levyttävän mitään kappaleistani. Se tuntui mahdottomalta unelmalta.
Itse asiassa kappale kirjoitettiin albumille, jonka tuotin Richard Harrisille. Hän oli saavuttanut valtavan menestyksen upealla MacArthur Park -levytyksellään ja palannut sen jälkeen tekemään elokuvia. Taivuttelin hänet kuitenkin palaamaan studioon uutta levyä varten.
Richard Harrisin albumiprojekti oli muotoutumassa konseptialbumiksi – mikä oli erittäin suosittua 1970-luvulla – ja se kertoi tarinan ihmissuhteesta: sen alkamisesta, avioliitosta, lapsen syntymästä, koettelemuksista ja mahdollisesta kriisistä.
Alkuperäinen idea My Boy -kappaleeseen tuli upealta ranskalaiselta laulaja-lauluntekijältä Claude François’lta, joka oli ystäväni. Teoksen alkuperäinen nimi oli Parce que je t’aime, mon enfant (Koska rakastan sinua, lapseni). Claude on muuten kirjoittanut myös kappaleen Comme d’habitude, josta tuli Paul Ankan sanoituksella My Way.
Tukeutuen mahdollisimman vähän Claude François’n sävellykseen loin kappaleelle nimen ja sanoituksen, jotka edistäisivät tarinaamme, sekä dramaattiseen asiayhteyteen sopivan orkestraation. Harrisin albumi, joka sai nimekseen niin ikään My Boy, nousi 30 parhaan albumin joukkoon Yhdysvalloissa. Tämän seurauksena kiertelin maassa hänen musiikillisena johtajanaan muutaman kuukauden ajan. Tuona aikana kappale sai paljon radiosoittoa, minkä jälkeen Richard palasi jälleen tekemään elokuvia.
Yhtäkkiä, ehkä kahdeksantoista kuukautta myöhemmin, sain aikaisin aamulla puhelun ystävältäni Albert Hammondilta, joka on loistava lauluntekijä. Hän oli aivan innoissaan kertoessaan olevansa Las Vegasissa ja käyneensä juuri Elviksen konsertissa. Hän huusi puhelimeen, että Elvis lauloi minun kappalettani!
Siitä aloin saada vihiä asiasta. On kuitenkin muistettava, että kesti kuukausia ennen kuin Elvis ehti äänittää kappaleen, ja vielä kauemmin ennen kuin se julkaistiin. Teos julkaistiin ensin albumilla, ja Ison-Britannian tiskijukat valitsivat sen kuukauden kappaleeksi. Tämä johti levy-yhtiön päätökseen julkaista se singlenä. Olin imarreltu siitä, että Presleyn versiossa suurin osa tekemästäni sovituksesta oli säilytetty ennallaan. Jopa siitä puhuminen jännittää minua yhä. Ne olivat onnellisia päiviä!
Minulta kysytään usein, kummasta versiosta pidän enemmän. Ammatillisessa mielessä pidän Presleyn versiota parempana sen voiman ja kaupallisen potentiaalin vuoksi. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin enemmän Richard Harrisin versiosta. En vain siksi, että ohjasin häntä studiossa jokaisen lauseen kohdalla, vaan myös siksi, että näyttelijällä oli taito saada kappale hengittämään.
Mikä juuri tässä kappaleessa vetosi Elvikseen enemmän kuin niissä sadoissa muissa, joita hänelle lähetettiin? Kuka tietää? Haluan ajatella, että se oli yhdistelmä suurta ja lyyristä melodiaa, huikeaa kertosäettä sekä tarinaa, johon hän pystyi isänä samaistumaan. Valitettavasti en koskaan päässyt kysymään sitä häneltä itseltään.
Elvis hallitsi populaarimusiikin kenttää jättiläisen lailla aivan liian lyhyen, mutta käänteentekevän ajan. Minulle hän mullisti koko käsityksen populaarimusiikista: hän muutti sen söpöstä seksikkääksi ja turvallisesta jännittäväksi. Mikä hänessä sitten vetoaa edelleen? Hänen uskomaton äänensä, inspiroivat esityksensä, mysteeriinsä, karismansa sekä erehtymätön taitonsa poimia mahtavia kappaleita!”
My Boy | Stax Studios, Memphis, Tennessee | 13.12.1973
