I’ll Be Back | 1966
Elvis Presleyn Oscar-historia on lähes yhtä lyhyt, kuin teos ruotsalaisista sotasankareista. On väitetty, että elokuvassa Roustabout (Huoleton kulkuri, 1964) Elviksen esittämä kappale It’s A Wonderful World olisi ollut ehdolla Oscar-ehdokkaaksi. Tarina on kulkenut perimätietona sukupolvelta toiselle. Sitä on kerrottu iltanuotioilla, turuilla ja toreilla sekä savupirttien hämärässä. Mutta mitään konkreettista todistetta asiasta ei löydy. Se on säilynyt legendana Elvis-yhteisön myyttisissä tarustoissa.
Toinen hieman tuntemattomampi tapaus on elokuvassa Spinout (Loma Kaliforniassa, 1966) päätösnumerona kuultu ja nähty kappale I’ll Be Back. Siitä kuitenkin löytyy enemmän tarttumapintaa faktojen suhteen.
Kappaleesta ei sen tuntemattomuudesta johtuen ole tehty montakaan cover-versiota. Yksi yllättävä sellainen löytyy kanadalaisen countrytähden K.D. Langin tulkitsemana. Hän esitti sen ohjelmassa Town and Country Iso-Britannian Channel Fourilla vuonna 1991. Heti tuoreeltaan I’ll Be Back kuultiin instrumentaaliversiona Charlie Byrd with Orchestra & Chorus -kokoonpanon taholta, albumilla Hollywood Byrd (1967).
Ben Weisman, joka nauttii (kyseenalaista) kunniaa siitä, että on kirjoittanut Elvikselle yhteensä 57 biisiä, joista suurin osa tehtailtiin Elvis-elokuviin, on kertonut haastattelussaan, kuinka kyseinen, hänen yhdessä Sid Waynen kanssa kirjoittamansa kappale olisi akatemian esivalintaraadissa noussut kymmenen parhaan joukkoon. Tuosta joukosta valittiin kilpailemaan Oscar-palkinnosta viisi kappaletta Best Song In A Motion Picture -sarjaan. Valitettavasti I’ll Be Back karsiutui.
Ben Weisman myös väittää, että kyseessä olisi ollut ensimmäinen rock and roll -elokuva, joka nousi mahdollisen Oscarin saajaksi.
Ainoa Elvis-elokuva, jolle myönnettiin merkittävä alan tunnustus oli Elviksen kiertue-elämään keskittyvä dokumentti, Elvis On Tour (Elvis kiertueella, 1972), joka voitti Golden Globe -palkinnon sarjassa Best Documentary Film, vuonna 1973.
I’ll Be Back | Radio Recorders, Hollywood | 17.2.1966
