The Next Step Is Love | 1970
Elvis saapui levy-yhtiö RCA:n Studio B:lle kesäkuussa 1970 viiden päivän maratonsessioihin, jotka osoittautuivat yhdeksi taiteellisesti merkittävimmistä hetkistä hänen urallaan.
Ensimmäinen sessioista julkaistu single oli I’ve Lost You/The Next Step Is Love. Kääntöpuolen biisi oli moderni pop-iskelmä ja esitteli uudenlaista Elvistä.
Lue myös blogi: I’ve Lost You | 1970
Tekijöinä toimi lauluntekijätiimi ja musiikkibisneksen vanhat konkarit Paul Evans ja Paul Parnes, joista jälkimmäinen on taustoittanut historiaansa ja kappaletta seuraavasti:
”Toimin 1960-luvun alussa freelancerina ja annoin oman panokseni Golden Records’in sarjakuvashow-albumeille – Rocky & Bullwinkle, Huckleberry Hound, The Flintstones ja Yogi Bear. Sain myös menestystä kappaleilla, joita levyttivät Henry Mancini, Johnny Tillotson, Skeeter Davis, Slim Withman, Chet Atkins, Solomon Burke, Lulu, Roy Clark, Ed Ames ja George Burns.
Paul Evans ja minä työskentelimme lauluntekijätiiminä monta vuotta. Suurin hittimme oli Ray Conniff’in levyttämä kappale Happines Is (Different Things To Different People). Monet jazzartistit tekivät siitä myös omia versioita – Chet Baker, Count Basie ja Clark Terry. Musiikkia käytettiin myös Kent-savukemainoksessa.
The Next Step Is Love oli tehty Elvikselle. Elvis kokeili noihin aikoihin erilaista materiaalia ja oli laajentamassa musiikillista kenttäänsä. Hän oli kasvamassa artistina. Kirjoitin laulun Paul Evansin kanssa. Aloitimme laulun nimestä ja työstimme sitä sen kautta eteenpäin. Sanoitus sai paljolti vaikutteita Beatlesilta ja Jimmy Webbiltä. Sanoitukset, joita Elvis tuolloin tulkitsi, olivat keskimäärin enemmän introspektiivisempiä, kuin hänen simppelimmät biisinsä.
Laulu on pohjimmiltaan kertomus rakkauden evoluutiosta – yksi askel johtaa toiseen. Idean piccolotrumpettiosuuteen sain Beatlesin Penny Lane -kappaleesta. Laulu kirjoitti itse itsensä, se syntyi nopeasti. Kaikilla lauluntekijöillä on oma lempilapsensa, tämä on minun.
The Next Step Is Love hyväksyttiin Elviksen julkaisuyhtiön toimesta ja Elvis levytti sen. Hänen versionsa oli kopio Paul Evansin demosta. Mutta Elvis teki todella hyvää työtä ja löi siihen oman leimansa. Tuotannollisesti kappaletta täydennettiin jousilla, taustalaululla ja orkesterilla.
Oli todella sykähdyttävää nähdä Elviksen laulavan sitä isolla screenillä, elokuvassa That’s The Way It Is. Dokumentti on erinomainen jo sinällään, ja nähdä Elvis siinä esittämässä biisiä, oli hienoa. Vielä tänäkin päivänä, kun joku kysyy sinulta ketkä ovat levyttäneet laulujasi, ja vastaat, että Elvis, niin ”vau”-reaktio on edelleenkin sen minkä saat (naurua). Elvis on instituutio ja ikoni. Hänenlaistaan ei tule enää koskaan.”
Toinen lauluntekijä Paul Evans on kertonut kappaleesta seuraavaa: ”Elvikselle kirjoitettaessa täytyi olla erittäin varovainen demojen kanssa, koska Elviksen tuottajat käyttivät usein koko sovitusta, eivät vain kappaletta. Tässä laulussa käytin demossa piccolotrumpetteja, jotka päätyivät levylle. Kuka tietää? Jos olisimme laittaneet siihen tuuban ja he olisivat pitäneet siitä, he olisivat laittaneet levylle tuuban. Tai jos he eivät olisi pitäneet siitä, he eivät olisi tehneet laulua. Heidän täytyi pitää koko paketista, demon tunnelmasta, joten meidän oli tehtävä parhaamme antaaksemme heille oma tulkintamme siitä, mitä he tekisivät pienemmän ryhmän kanssa.”
Lue myös Paul Evansin haastattelu (songfacts.com)
Elvis esitti kappaleen yhden ainoan kerran konsertissa, Las Vegasin avausshow’ssa, 10.8.1970. Osa siitä tarttui myös filmille, kun MGM oli tuolloin paikalla kuvaamassa Elvis – That’s The Way It Is -dokumenttielokuvaa. Nykyään esityksestä on nähtävissä epävirallista videota.
Paul Evansin kotisivut tietävät kertoa seuraavaa:
”Tapasin vaimoni Susanin sokkotreffeillä”, kappaleen kirjoittaja muistelee. Yhteinen ystävä oli esitellyt Susanin lauluntekijälle sen jälkeen, kun jukeboksista oli kuulunut The Next Step Is Love.
Laulu toteutti siis itse itsensä. Ei lisättävää.
The Next Step Is Love | RCA Studio B, Nashville | 7.6.1970
