Dixieland Rock | 1958
Beverly Ross (5.9.1934–15.1.2022) kuului siihen harvalukuiseen naispuolisten lauluntekijöiden joukkoon, joka kirjoitti pop- ja rock-biisejä 1950- ja 1960-luvuilla.
New Yorkin Brooklynissa syntynyt Ross tehtaili useita menestyneitä popkappaleita 1950- ja 1960-luvuilla, kuten Dim, Dim The Lights, Lollipop, Remember Then ja Candy Man. Omien sanojensa mukaan hän aloitti laulujen kirjoittamisen jo 13-vuotiaana: ”Voitin aina runokilpailut. Laulujen kirjoittaminen on edustanut minulle aina hauskuutta. Sisälläni tuntui olevan kytkin, joka avasi portin, ja silloin aloin kirjoittaa kappaleita”, hän on kertonut.
Beverly Rossin (salanimellä Rachel Frank) ja Aaron Schroederin kynästä syntyi New Orleansin jazziin kallellaan oleva Dixieland Rock, joka tehtiin tilaustyönä elokuvaan King Creole (Kitara kainalossa, 1958). Hän on myös kirjoittanut (yhdessä Sam Bobrickin kanssa) laulun The Girl of My Best Friend, jonka Elvis levytti vuonna 1960.
Elviksen parhaaksi valkokangasesiintymiseksi kehuttu King Creole edusti musiikkikappaleidensa puolesta tanakkaa tavaraa, eikä tanssijalkaa vipattava Dixieland Rock tee siinä kaanonissa poikkeusta. Elvis näyttelee elokuvassa laitapuolen kulkijaa, Dannya, joka – kuinka ollakaan – päätyy sattumuksen kautta menestyneeksi laulajaksi.
Ehkä paras jazz-vaikutteisista rock ’n’ roll -kappaleista on Dixieland Rock. Materiaali ei poikkea Mean Woman Bluesista, mutta lisätyt instrumentit saavat sen kuulostamaan täysin omalta itseltään – eikä vähiten kuplivassa instrumentaalisessa väliosassa, jossa [trumpetisti] John Ed Buckner antaa palaa. – Shane Brown, Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener’s Guide
Mutta mitä laulunkirjoittaja on lausunut omasta ”lapsestaan”? Siitä seuraavassa:
”Kirjoitin Dixieland Rockin Aaron Schroederin kanssa, ja kappale kuultiin elokuvassa King Creole. Kirjoitimme yhdessä muutamia muitakin kappaleita, jotka eivät tosin menestyneet sen kummemmin (nauraa). Aaron pyysi minua kirjoittamaan kanssaan. Hän oli kuullut minusta ja oli hyvin päämäärätietoinen ihminen.
Opin häneltä paljon. Laulujen kirjoittaminen on erittäin kilpailtu ja kova ala. Vaikka sen luova prosessi tuo suurta iloa, rahan ansaitsemiseksi oli uhrattava kaikki muu. Sinun on oltava erittäin luotettava ja sovittava kaikki tapaamisesi itse, muuten kukaan ei noteeraa sinua.
Aaronin esimerkin ansiosta minusta tuli paljon parempi ja ammattimaisempi kirjoittaja. Aaron ja minä yritimme sovittaa Dixieland Rockin musiikillisesti ja lyyrisesti kohti New Orleansia. Aaronin kanssa oli vaikea kirjoittaa, koska hän oli totaalinen pilkunviilaaja sanoitusten suhteen.”
Muistan repineeni verkkarini tämän lauseen takia. Sitten vihdoin keksin (lausuu sanoituksia): ”Let your hair down, sugar, shake it free, and do the Dixieland rock with me.” Aaron sanoi: ”Voi, minä rakastan sitä!” (nauraa). Se oli erittäin tärkeä rivi kappaleessa, koska se oli osa koukkua.
Siihen aikaan piti olla hyvin varovainen sanoitusten kanssa; niiden piti enemmänkin vihjailla kuin sanoa asioita suoraan. Mutta ”Let your hair down, sugar, shake it free” tarkoitti oikeasti, että pitää riisua vaatteet ja antaa kaiken heilua. Sanoitus oli suunnilleen niin villi kuin se siihen aikaan pystyi olemaan (nauraa).
Pidän itseäni enemmänkin levytuottajana, eikä kukaan koskaan pysty tekemään demojani paremmin kuin minä itse. Elvis toi upeaa uutta energiaa Dixieland Rockiin, mutta silti pidin omasta demostani enemmän.
Oli uskomatonta saada Presley-levytys. Ainoa ongelma siinä oli se, että Eversti Tom Parker ja Aberbachit, jotka olivat loistavia kustantajia, nappasivat kirjoittajilta 25 prosenttia enemmän. Kaikki halusivat silti mukaan, koska Presley oli niin kuuma nimi. Aaron ymmärsi tuon kaiken. Minä olin vain nuori ja tyhmä ja allekirjoitin sen sopparin. Hän opetti minua lukemaan sopimuksia.
Elvis todella muutti kaiken esiintymisessä. Pohjimmiltaan hän heitti estot menemään ja ravisutteli maailmaa. Mielestäni se lause Dixieland Rockissa on profeetallinen, koska se liittyy häneen. Hän oli ensimmäinen, joka uskalsi olla niin estoton. Hän antoi kaikille luvan ilmaista itseään seksuaalisesti. Hän oli ensimmäinen, joka mursi tuon muurin.”
Dixieland Rock | Radio Recorders, Hollywood | 16.1.1958
