I Got A Feelin’ In My Body | 1973

Lähes välittömästi spektaakkelimaisen Aloha-satelliittikonsertin jälkeen tammikuussa 1973 Elvis palasi Las Vegasiin esiintymään. Motivaatio oli laskenut kuin lehmän häntä, terveydelliset ongelmat alkoivat näkyä ja Elvis joutui ensimmäistä kertaa urallaan perumaan keikkojaan. Myös haluttomuus levyttämiseen alkoi käydä ilmiselväksi.

RCA joutui patistamaan artistiaan, jotta hän tekisi sopimuksessa vaaditut levytykset. Kynnystä madallettiin sillä, että seuraava levytyssessio päätettiin järjestää Memphisissä, soul-levytyksistään tunnetuksi tulleella Stax-studiolla, joka sijaitsi lähellä Elviksen kotia Gracelandia. Sessiot käynnistettiin heinäkuussa 1973.

Edellisen kerran Memphisissä levytettiin reilu neljä vuotta aikaisemmin, tammi-helmikuussa 1969, American Sound Studiolla Chips Momanin kurinalaisessa ohjauksessa, jolloin tahkottiin klassikoita tyyliin Suspicious Minds ja In the Ghetto.

Ajat olivat kuitenkin muuttuneet. Tunnelma studiossa ei ollut paras mahdollinen, ja Elvistä näytti kiinnostavan vain karatenäytökset, joita hän esitti muusikoille. Levytettävä materiaali oli suurimmaksi osaksi keskinkertaista, ja myös teknisiä ongelmia esiintyi.

American Sound Studiolla Elviksen kanssa työskennellyt kosketinsoittaja Bobby Wood kommentoi tilannetta: ”Hän ei tuntunut välittävän. Hän oli aivan eri ihminen kuin ennen.”

Elvis sai levytettyä vain yhdeksän kappaletta hänelle varatusta kolmestakymmenestä, ja hän käveli turhautuneena ulos studiosta kesken sessioiden.

Joulukuun 10. päivänä Elvis palasi Staxille paljon suotuisempien tähtien alla. Hänen asenteensa oli parempi, tekniset ongelmat oli ratkottu, ja materiaali oli laadukkaampaa. Elviksen seurana oli nyt myös enemmän hänelle entuudestaan tuttuja muusikkoja. Tuloksena oli kahdeksantoista valmista masteria.

Heti ensimmäisistä tahdeista lähtien oli selvää, että edellisen session ongelmat oli selätetty: Dennis Linden Elvikselle kynäilemä funkahtava gospel I Got a Feeling in My Body aloitti kuusipäiväiset sessiot ja sai inspiroituneen käsittelyn.

Dennis Linde oli reilu vuosi aikaisemmin onnistunut saamaan kappaleensa Burning Love Elviksen levytettäväksi. Biisistä tuli Elviksen viimeinen suuri hitti hänen elinaikanaan, ja sen myötä Linde oli päässyt lauluntekijöiden kuninkuusluokkaan ja tarjoamaan Elvikselle lisää materiaalia.

Dennis Linde muistelee:

”I Got a Feeling in My Body kumpusi siitä, että olen aina rakastanut gospel-musiikkia. Laulua tehdessäni ajattelin isoa mustaa gospel-kuoroa, jossa on pääsolisti. Olin vahvasti niissä tunnelmissa, kun kirjoitin sen. Elvis onnistui siinä paljon paremmin kuin minä demolevytyksessäni, koska lauloin itse taustaosuudet ja kappale kaipasi oikeasti todella isoa kuoroa taakseen. Mitä ilmeisemmin Felton (Jarvis) ja Elvis ymmärsivät sen, koska biisissä on gospel-kuoron tunnelmaa. Hän teki sen juuri oikein.”

I Got a Feeling in My Body:ssa on erottuva Stax-soundi. Presleyn laulu on sijoitettu keskelle äänimaisemaa. Se kuulostaa oudolta, ja kaiun käyttö myös heikentää sitä. Kaikesta tästä huolimatta esitys on vastustamattoman tarttuva, ja tuloksena on epätavallinen esimerkki Presleyn mahtavasta tuotannosta. Hänen toistuva ’I-got-a, I-got-a, I-got-a’ -hoentansa on sensaatiomainen. – Robert Matthew-Walker (Elvis Presley – A Study in Music, 1979)

Kappale on Elviksen laajasta gospeltuotannosta varmasti tyylillisesti poikkeavin. Se ei edusta perinteistä osastoa, vaan modernia, enemmän ajalleen tyypillistä Contemporary Christian Music (CCM) -tyylisuuntaa. Sitä tunnelmaa kappaleeseen tuo olennaisesti taidokas Wurlitzer-sähköpianolla soitettu soolo, josta vastasi rakkaasta länsinaapuristamme saapunut kosketinsoitinvirtuoosi.

Ruotsalainen gospelmuusikko Per-Erik ”Pete” Hallin pääsi kuin ihmeen kaupalla levyttämään Elviksen kanssa ja seuraamaan lähietäisyydeltä kappaleen äänitystä.

Myöhemmin hänet otettiin mukaan myös Las Vegasin konsertteihin ja kiertueille The Voice -taustalaulu- ja lämmittelykokoonpanon pianistiksi. Elviksen kokoonpanoon Hallin pääsi, kun Ruotsissa vieraillut Oak Ridge Boys -gospelyhtye suositteli häntä The Voice -ryhmälle.

Per-Erik Hallin:

”Kun tapasin Elviksen ensimmäistä kertaa, olin lämmittelybändin koe-esiintymisessä enkä tiennyt, että näkisin hänet silloin. Niiden muutaman päivän aikana, jotka vietin Nashvillessä, meille sanottiin yhtäkkiä, että Elvis oli levyttämässä ja että olimme menossa sinne. Ryhmämme kolme laulajaa pääsivät laulamaan hänen albumilleen, mutta me muut olimme vain mukana.

Sitten olimme jo Elviksen kotona Gracelandissa ja soitimme muutamia kappaleita, joita olin harjoitellut heidän kanssaan. En aluksi ymmärtänyt, että kappaleet olivat ehdotuksia, jotka hän saattaisi ottaa mukaan levytyssessioon, mutta niin siinä vain kävi.

Kuulin, kuinka tuottaja ja Elvis sanoivat, että jos he valitsisivat kyseisen kappaleen, tämä kaveri voisi myös tulla mukaan soittamaan hieman. Ajattelin kuulleeni väärin, mutta todellisuudessa pääsinkin mukaan soittamaan muutamalle raidalle. Studiossa oli myös toinen pianisti, David Briggs, joten meitä oli kaksi. Joskus soitimme koskettimia tuplana.

Aivan ensimmäinen kappale, jonka pääsin soittamaan, ei ollut tyylillisesti kovinkaan gospelmainen, mutta sen sanoitus oli ehdottomasti sitä. Kappaleen nimi oli I Got a Feeling in My Body. Soitto sujui hyvin. Olisin luultavasti nyt paljon hermostuneempi kuin silloin, mutta olin silloin niin nuori (nauraa). Se oli todella hauskaa, sillä hän äänitti suurimman osan kappaleesta suorana lauluna heti muusikoiden kanssa. Useimmat artistit eivät tehneet niin edes silloin – yleensä rytmiraita äänitettiin ensin alta pois ja laulaja teki osuutensa vasta myöhemmin. Tämä oli kuitenkin enemmänkin live-esitys, sillä jopa taustakuoro äänitettiin suorana.

Tunnelma studiossa oli erittäin rento. Harjoituksia ei pidetty, vaan demoa soitettiin yhä uudelleen ja uudelleen, ja kaikki muusikot kirjoittivat ylös kuulemansa soinnut ja muut jutut.

Siellä käytettiin sointumerkintöihin numeroita, ja se oli ensimmäinen kerta, kun näin sellaista. Sointujen nimien sijaan he kirjoittivat numeroita: 1, 2, 3 ja 4. Järjestelmää kutsuttiin ’Nashvillen numerojärjestelmäksi’. Kun sitten yhtäkkiä oli aika aloittaa äänitys, se oli enemmänkin jamittelua. Tunnelma oli hyvin vapaa ja inspiroiva.

Pidän kappaleesta todella paljon, ja se on toiminut inspiraationa myös yhdelle myöhemmin kirjoittamalleni laululle. Se edustaa juuri sellaista musiikkityyliä, josta itse pidän.

Minusta tuntui, että Elvis antoi kaikkensa jokaisessa kappaleessa. Hänen erityistä suhdettaan gospel-musiikkiin en kuitenkaan tajunnut tuolloin vielä täysin, sillä näin hänet silloin ensimmäistä kertaa. Huomasin sen vasta myöhemmin sinä vuonna, kun vietimme paljon aikaa yhdessä Elviksen kanssa myös yksityisesti konserttien jälkeen.

Silloin olimme usein pianon ääressä, ja hän lauloi vain laulamisen ilosta. Sen myötä kävi todella ilmeiseksi se valtava rakkaus, jota hän tunsi gospel-kappaleita kohtaan.” Lue koko haastattelu (elvis.com.au)

I Got A Feelin’ In My Body | Stax Studio, Memphis | 10.12.1973